KATRI: Taivas ei oo rajana

Uusi aika

K:

Luulin, ettei sinunlaista, sellaista naista, olisi olemassakaan! Kuulin, että kaikenlaista saisi unelmoida, vaikkei se toteutuisikaan.  Kuvittelin negatiivispäissäni, ettei kukaan laulaisi minulle koskaan rakkauslauluja, vaan toisin kävi. Joten tämä kaikki alkoi…

Ehjä!

K:

Niin kaunis, eheä ja täydellisen upea nainen, katsoo minua suoraan silmiin. Ihastellen katson tuota herkkää ja silti niin voimakasta ihmistä, joka antaa minun katsella itseään, paljaana ja läsnä olevana, sellaisena…

Kehoni on kotini

K:

Tänään herään, uuden tietoisuuden äärellä. Valo sisälläni on kirkastunut ja rakkaus on saavuttanut uuden vapauden. Olen saapunut kotiin! Tunnen rinnassani, kuinka sydän laajenee ja tihentyvin sydämenlyönnein tunnen, kuinka tuo vahva…

Etsijä!

K:

Avaan koneen uudelleen ja uudelleen, tuijottaakseni tyhjää näyttöä. Sanoja ei tule. Lopulta aloitan kirjoittamaan, sanat tuntuvat tutulta. Avaan kirjoittamani tekstit eteeni ja hetken selattua pysähdyn lukemaan “uusinta” kirjoitustani muutaman kuukauden…

Pimeyden jälkeen

K:

Sanotaan, että pimeintä on ennen valoa… .. ja kun löytää valon. Ei minua lainkaan yllätä, että sitä seuraa vieläkin tummempi pimeys! Kun ymmärsin löytäneeni sisältäni uudenlaisen rakkauden. Minut ympäröi mustuus,…

Rakkaus

K:

Joskus on mentävä kauas, nähdäkseen lähelle. Lähemmäs, syvälle sisälle. Sydämeen.   Ei ole itsestään selvää saada kokea pyytteetön hyväksyvä Rakkaus. Minulle ei ollut. Ja kun sen koin, en tunnistanut sitä….

Tämä Hetki, on Tässä!

K:

Toistuvasti kuulen ihmisten puhuvan, eletään hetkessä. Annetaan elämän viedä. Kellutaan ja nautitaan siitä, mitä elämä milläkin hetkellä eteen tuo. Heittäydytään! Tartutaan tilaisuuteen. Mutta mitä tämä kaikki konkreettisesti tarkoittaa? Elä hetkessä! Itse…

Valon puolella

K:

Valitsin jo aikoja sitten, tien syvempään itsetuntemukseen. Se matka ei ole helppo ja kun jotain aloitan, haluan viedä sen loppuun. Itsensä rakastaminen, hyväksyminen ja itsenä itselleen tietoisena oleminen, on pitkän…

Vapautuminen

K:

Annan kirjan sivujen lipua hiljaa sormieni lomitse lopusta, alkuun. Silmieni edessä vilisee muistot, muistot menneistä unelmista, haaveista, jotka eivät toteutuneet: Suhteista, jotka eivät kestäneet. Niin monesti rikki revitty, haavat avattu….

Minun valintani.

K:

Minä pidän makeasta, suklaasta, karkeista, mokkapaloista ja jäätelöstä, erityisesti suklaajäätelöstä. Mutta, makea ei ole kovin hyväksi keholle. Mielelle, ehkä, mutta vain silloin tällöin. Itse en tarvitse montakaan karkkia, kun alan…

Kohti Lepoa

K:

Jokainen muutos tarvitsee pysähdyksen, ennen kuin se on sisäistetty, opittu, hyväksytty. Viimeinen vuosi elämästäni on ollut täyttä muutosta, jatkuvaa muutosta. Kuin istuisin junassa, joka on jatkuvassa liikkeessä. Sitäkö tämä elämä…

Heinäkuu!

K:

Kun kymmenen kuukautta, sitten sain nilkkaani rasitusmurtuman. En halunnut kuulla kehoni viestiä, PYSÄHDY! Minulla ei ollut aikaa sellaiseen, pysähtymiseen. Oli kiire, oli pelkoja, oli vielä matkaa tehtävänä, ennen kuin pystyin…

Muutoksen aika.

K:

Tänä päivänä minun kehoni viesti on voimakas, se kertoo minulle, ettei mikään minussa enää jaksa suorittaa nykyistä arkea. Minulle on täysin selvää, että muutoksen on tultava. Arjestani oli tulossa suorittamista. Heräsin jokainen päivä turhautuneena,…

Hengitän, Pysähdyn, Olen!

K:

Lepään hiljaa paikoillani. Makaan ruohikolla, aurinko paistaa. Minä säteilen kilpaa polttavan auringon kanssa, kirkas valo tulvii ympärilläni. Tuuli hivelee ihoani ja annan itselleni luvan levätä, tuulen tuiverruksen hellässä syleilyssä. Upotan varpaani ruohikon sekaan,…