Kevyempi tie

Aurinko paistaa siniseltä taivaalta heijastuen järven pintaan. Rannikossa seisovat koivut peilaavat kauneuttaan samasta peilistä. Vaikka järvenpinta aaltoilee, puut seisovat vakaana paikoillaan. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää, toisinaan todellisuus on paljon kauniimpi kuin se mitä näemme. Pysähdyn hetkeksi ihailemaan luonnon kauneutta, värit tuntuvat vahvoilta, todellisemmilta kuin koskaan aikaisemmin. Tunnen rauhan sisälläni, onnen ja luottamuksen, rakkauden. Kaikki on hyvin, paremminkin, minä luotan tulevaisuuteen.

Viime viikolla pysähdyin jälleen tutun kysymyksen äärelle: Kuinka paljon omaan hyvinvointiin vaikuttaa selkeys tulevaisuudesta? Hyvin paljon. Kun minulla on asiat hyvin, elämälläni on turvallinen pohja. Tarvitsen tunteen – tuntemuksen, että selviän taloudellisesti. Elämän suurimpia elinehtoja on tiedostaa, että pysymme hengissä – saamme ravintoa ja nestettä. Meillä on turvallinen paikka, jossa olla – koti. Olemme sosiaalisesti hyväksyttyjä – minä itse, perhe, ystävät, läheiset. Meillä on kokemus, että hallitsemme omaa elämäämme: omaa-aikaa ja saamme määritellä oman kokemuksemme ja tuntemuksemme perusteella kenen kanssa vietämme aikamme. Mitä tieto tulevaisuudesta todellisuudessa on? Mielestäni tieto tulevaisuudesta on harhaa ja todellisuus on toinen. Sillä vaikka voimme kuvitella tulevaisuuden, suunnitella sen, tehdä tavoitteita ja jopa edetä niitä kohti. Lopulta seuraavat hetket ovat aina mysteeri, koskaan emme voi tietää mitä todella seuraavaksi tulee tapahtumaan. Ainoa todellinen hetki on tämä hetki.

Koen, että viimeinen vuosi elämästäni on ollut erilainen selkeästi kuin aiemmat. Mielenkiintoinen ja se on laittanut entistä vahvemmin minut luottamaan elämään. Olen opetellut luottamaan yhä enemmän itseeni ja siihen, että kaikki on jatkuvasti niin kuin on tarkoitus olla. Samalla opetellut päästämään irti kaikesta kontrollista ja antamaan asioiden tapahtua. Sillä silloin kun luo oletuksia tulevasta, jota me kaikki luultavasti ainakin ajoittain luomme. Aiheutuu helpoiten pettymyksiä emmekä välttämättä näe vaihtoehtoja ympärillemme. Saatamme tuijottaa putkinäköisesti yhteen kohtaan, jolloin näkökenttämme on kapea ja todellisuus jää suurilta osin näkemättä.

Ei ole ollut helppoa päästää irti kontrollista ja alkaa luottamaan ohjaukseen. Luottaa täysin siihen, että kuulee, näkee ja kokee juuri sen mitä on tarkoitettu eikä vain sitä mitä haluaisi kohdata. Uskon, että vain silloin elämällä on mahdollisuus todella yllättää. Ja kuinka ihanalta tuntuu, kun elämä alkaa yllättää hyvillä, omalta tuntuvilla ja hyvinvointia tukevilla tapahtumilla, asioilla ja ihmisillä. Sitä tunnetta ei voi täysin kuvailla, se on jotain mikä ensin sykähdyttää ja sen jälkeen levittää lempeän rauhan koko kehoon.

Koen, että on ollut useiden vuosien, päivien ja hetkien tulos osata päästää irti kontrollin tarpeesta. Enkä usko, että aivan täysin siitä vielä olen päässyt. Tällä hetkellä kylläkin. Muutos on tapahtunut pikkuhiljaa, päivä, tunti, minuutti kerrallaan. Jossain vaiheessa tieto on muuttunut minussa tietoisuudeksi, sisäiseksi viisaudeksi. Olen alkanut muuttamaan kuulemani tai lukemani omakohtaiseksi kokemuksesi. Peilaamaan kokemaani ja tuntemaani ympäristööni ja sitä kautta havaitsemaan mikä on minulle todellista. Tunnen, että tuossa viisaudessa on voimaa, se on ymmärryksen kauneutta ja parasta siinä on, että uuden tiedon saapuessa kuullun, luetun, nähdyn tai koetun kautta viisaus muuttaa muotoaan ja ymmärryksen kautta lisääntynyt oppiminen saavuttaa jälleen uuden taajuuden, jolloin oppiminen voi jatkua läpi elämän.

Katri