Traumakemia: pelkkää kipua vai mahdollisuus rakkauteen?

Moni on tullut tietoiseksi termistä “traumakemiasuhde” ja se yleensä johtaa pohdintoihin siitä, onko tämä tai tämä suhde terveellä pohjalla ja pitäisikö siihen edes jäädä? Antaisiko traumakemisuhde terminä vihdoin “luvan” jättää taakseen pitkä toimimaton suhde? Kaksoisliekkiyhteyden kiemuroihin apua taas hakevat törmäävät yleensä näkemyksiin (ihmisiltä, jotka eivät ole kokeneet kyseistä sielunyhteyttä), joiden mukaan yhteys on pelkkää traumakemiaa ja siitä tulisi päästää nopeasti irti. 

Omasta mielestäni ensisijaisesti on tärkeää ymmärtää, mitä traumakemia itse asiassa on ja miksi sitä esiintyy ihmissuhteissa. Itse näen, että traumakemia on ydinhaavojemme tapa tuoda itseään tietoisuuteemme. Kaikki ihmissuhteissa tapahtuva draama on siis mahdollisuus paranemiseen ja henkiseen kasvuun. Koska valitettavan usein meiltä puuttuu työkalut ja tietoisuus kohdata asioita, ihmissuhteissa tapahtuvat konfliktit vain syventävät kipuamme. 

Kun itse erosin vuosia sitten pitkästä avioliitosta koin, että olin yrittänyt kaikkeni ja mitään ei ollut enää tehtävissä. Nykytietämykseni valossa en kuitenkaan todellisuudessa ollut tehnyt juuri mitään, mikä olisi mahdollistanut suhteen ongelmien ratkeamista niiden kaavamaisen toistumisen sijaan. En ollu tietoinen kiintymyssuhteista enkä kyennyt näkemään ongelmia pintaa syvemmältä. 

Kiintymyssuhteen vaikutus 

Meillä jokaisella on jonkin verran kiintymyssuhdetraumaa, sillä vanhempamme eivät ole täydellisiä ja kasvaessamme he eivät ole pystyneet vastaamaan jokaiseen tarpeseemme. Myös mitä enemmän vanhemmillamme on ollut omaa käsittelemätöntä traumaa, sitä suuremmin se on vaikuttanut heidän kykyynsä olla läsnä meidän emotionaalisille tarpeillemme. 

Turvallisesti kiintyneiden ihmissuhteet ovat yleensä vastavuoroisia ja niissä pystytään kasvamaan ja kehittymään sekä ratkaisemaan konflikteja rakentavasti. Ne meistä, kenellä on turvattomampi kiintymyssuhde, joutuvat usein työskentelemään enemmän saadaksemme ihmissuhteemme kukoistamaan, sillä kannamme hermostossamme alitajuisia kaavoja, jotka sabotoivat yrityksiämme elää aidossa läheisyydessä ja rakkaudessa. 

Mitä enemmän toinen ihminen herättää meissä niitä ydintunteita ja -tarpeita, joita meillä on vauvana&pienenä lapsena, sitä enemmän myös kiintymyssuhteessa syntyneet traumat aktivoituvat. Eniten traumakemia vaikuttaa siis seksuaalis-romanttisissa suhteissa, sillä alitajuisesti yritämme paikata lapsuuden tunne- ja läheisyysvajetta seksuaalisuuden ja emotionaalisen läheisyyyden kautta. 

Mielestäni on aivan taianomaista, miten alitajuisesti aikuisena vedämme puoleemme kumppaneita. Mitä suurempi resonanssi lapsuuden haavojen kanssa, sitä enemmän traumakemiaa kahden ihmisen välillä on. Niin suuri voima on ydinhaavoillamme ja niin valtava halu tulla nähdyksi ja kohdatuksi!

Lähteä vai jäädä?

Jos suhde vie enemmän kuin antaa ja jos toinen osapuoli ei ole vastavuoroinen tai valmis kohtaamaan suhteen ongelmia, on aina parempi vetää rajat ja päästää irti. Vaikka kyseessä olisi itse kaksoisliekki tai kumppani, jonka kanssa on rakentanut yhteistä elämää vuosikymmenien ajan. Huomaa, että irtipäästäminen tai rajojen vetäminen ei tarkoita, että sinun tulisi lakata rakastamasta kyseistä ihmistä. Voit edelleen tuntea syvää pyyteetöntä rakkautta ja samalla asettaa rakkauden itseäsi kohtaan ensimmäiseksi. 

Kaikkein olennaisinta kaikissa suhteissa on tiedostaa, millainen on minun kiintymyssuhteeni ja miten se ilmenee ihmissuhteissani. Vasta kun tulemme tietoiseksi omista haavoistamme, haasteistamme ja käyttäytymiskaavoistamme, voimme muuttaa niitä. Traumakemia itsessään ei ole paha asia vaan merkki siitä, että sisällämme jokin kaipaa tulla nähdyksi ja eheytetyksi. 

Syy, miksi jäämme kiinni draamaan ja toistuviin kaavoihin ihmissuhteissa on se, että pelkäämme päästää niistä irti. Draama tuntuu sisäiselle lapsellemme paremmalta kuin mahdollinen yksinäisyys. Tuttujen kaavojen toistaminen myös harhauttaa meitä tuntemasta todellista syvempää kipua. Moni kiertää samaa draaman kehää kaksoisliekkinsä tai pitkäaikaisen kumppaninsa kanssa jopa vuosikymmeniä, sillä se satuttavuudestaan huolimatta on tutumpaa ja siksi turvallisempaa kuin irtipäästäminen. 

Jos kuitenkin suhteen molemmat osapuolet ovat valmiita sitoutumaan ja työskentelemään suhteen ja oman paranemisensa eteen, sitä kannattaa ehdottomasti yrittää kunnolla, vaikka kyseessä olisikin ns. “traumakemiasuhde”. Tällä en kuitenkaan missään tapauksessa viittaa suhteisiin, joissa on fyysistä tai henkistä väkivaltaa tai toinen osapuoli kärsii esimerkiksi narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. 

Tärkeitä kysymyksiä, kun pohtii minkä tahansa ihmissuhteen jatkoa: 

• Onko minun turvallista ilmaista itseäni tässä suhteessa? 
• Tulenko nähdyksi ja kuulluksi? 
• Onko suhde vastavuoroinen? 
• Voinko olla rehellinen tunteistani ja tarpeistani? 
• Kehittyykö suhde vai toistuuko samat kaavat uudestaan ja uudestaan? 
• Ottaako tämä suhde enemmän kuin antaa?
• Onko tässä suhteessa paranemisen mahdollisuus vai satuttaako se minua aina vaan syvemmin?
• Olenko katsonut omaa osuuttani tässä suhteessa tietoisesti ja rehellisesti?

Vastuunottaminen omasta osuudesta

Traumakemiasuhteet eivät vain tapahdu meille vaan olemme itse niitä omalta osaltamme luomassa. Täten meillä on myös mahdollisuus muuttaa suhteiden dynamiikkaa. Nykyään näen selkeästi oman osallisuuteni kaikkiin niihin tilanteisiin ja suhteisiin, joissa aiemmin koin pelkästään, että minua kohtaan tehtiin väärin. Traumakemian ymmärtäminen ja tunnetyöskentely ovat auttaneet minua pääsemään elämässäni paikkaan, jossa ihmissuhteeni ovat pääasiassa vastavuoroisia ja energiaa tuovia. Kun itsearvostuksemme ja rakkautemme itseämme kohtaan lisääntyy, emme enää hakeudu ja jää pitkiksi ajoiksi sellaisten ihmisten seuraan, jotka eivät kohtele meitä vastavuoroisella kunnioituksella.  

Ihmissuhdeasiat ovat monimutkaisia ja moniulotteisia. Eri sielunyhteydet myös aktivoivat meitä eri tavalla (kaksoisliekki on monille se syvimmältä triggeröivä). Saadaksemme ihmissuhteemme todella kukoistamaan meidän tulee olla äärimmäisen rehellisiä ja kasvaa emotionaalisesti kypsiksi. Mitä enemmän sielumme kutsuu meitä kasvamaan, sitä läheisempiä ihmissuhteita kaipaamme. Ja mitä läheisempiä ihmissuhteita kaipaamme, sitä enemmän meidän on purettava traumaa ja uskallettava paljastaa itsemme haavoittuvaisuudessamme. 

Aito rakkaus ja syvä nautinto on siellä, minne pelkäämme mennä. Haavojemme ytimessä. 

Rakkaudella: Hanna-Leena

Valmennuksissani autan asiakkaitani voimaantumaan rakkaudessa, nautinnossa ja ihmissuhteissa kehollisen tunnetyön avulla. 

Oletko sinkku ja kaipaat parisuhdetta? Pidän maksuttoman “Ole se oikea”-webinaarin, jossa pääset kirkastamaan itsellesi, mitä toivot tulevalta kumppaniltasi&unelmiesi parisuhteelta sekä mitä voit tehdä unelmasi eteen tässä ja nyt. Webinaari on 3.7.2023 klo 18. Ilmoittaudu mukaan tästä: https://mailchi.mp/30c034453418/olw 

Tutustu valmennuksiini nettisivuilla, tilaa rakkauskirje tai tule maksuttomaan fb-ryhmään tästä: https://linktr.ee/purelovecoaching

Voit myös seurata minua instagramissa: https://www.instagram.com/hannaleena.hakola/