Miksi kiitollisuus on niin iso voima
Kiitollisuuspäiväkirja on sana, johon on törmännyt, jos on lukenut yhtään mitään mielen hyvinvoinnista tai olotilan nostattamisesta. Haluan avata asiaa hiukan, sillä kiitollisuuden aiheiden listaaminen ajatuksena on helposti niin klisee, että se voi siksi jäädä kokeilematta, ja se ei missään nimessä kannata.
Joten miksi kiitollisuus, mikä siinä on niin ihmeellistä?
Kiitollisuuden energia on hyvin korkea ja vaikuttava energia, ja sen avulla voi luoda lisää kiitollisuuden aiheita. Kiitollisuus on siis vahvasti itseään ruokkiva energia.
Se on myös energia, joka virittyy ihmiseen melko helposti vaikka sitä ei tuntisikaan sisimmässään täysillä heti. Tarkoittaen, että jos aloittaa pitämään kiitollisuuslistaa ilman, että oikeasti virittäytyy kiitollisuusenergiaan, vähäinenkin virittäytyminen silti avaa virran ja syventää sitä. Eli vaikka aloittaessa kiitollisuuksien listaaminen tuntuisikin jokseenkin tyhjältä, jatkaessa se alkaa enemmän ja enemmän olemaan aitoa. Kiitollisuuden aiheisiin energiansa ohjaaminen auttaa myös keskittymään hyvään, jolloin kielteiset asiat saavat vähemmän huomiota. Ja ikuinen klassikko se mihin keskityt kasvaa, pätee tässäkin.
Kun itse vuosia sitten aloitin, muutamien kuukausien päästä listani oli niin ladattu upealla kiitollisuusenergialla, että pelkästään sen silmäily nostatti. Aloittaessa tulee usein listattua kaikki isot ja suurimmat kiitollisuuden aiheet, esimerkiksi läheiset ihmiset. Suosittelen, että sen sijaan että kirjoittasi esimerkiksi ”perhe ja ystävät”, kirjoittaa oikeasti kaikkien rakkaiden ihmisten nimet.
Isojen asioiden lisäksi kiitollisuuslistan syvä tarkoitus on arkiset asiat. Eli listassa voi jonkin päivän kohdalla lukea vaikkapa
”löysin uuden lempijäätelön”
”kävin ekaa kertaa uimassa ja aurinko sai veden näyttämään timanteilta”
”kuulin kauniin kappaleen radiossa”
”oivalsin tänään itsestäni tämän…”
”harrastin aivan tajutonta seksiä”
”ilahduin seuraamani ihmisen instagram-videosta”
”naapuri piti hissin ovea auki”
”tuuli tuntui mukavalta iholla saunomisen vilvoitteluhetkellä”
”löysin kukkakimpun alesta”
”linnut lauloivat superlujaa tänään”
”näin ihanan unen viime yönä”
”väistin oravaa tiellä”
”lempisarjaan tuli uusi tuotantokausi”
”ystäväni oli tänään todella iloinen”
Nämä kuulostavat pieniltä ja ”hauki on kala” tyyppisiltä, mutta tässä juuri piilee juju. Kiitollisuuden kautta itsestäänselvät, kliseisetkin asiat luovat itsensä meille uudelleen. Ja yhtäkkiä sitä huomaa menevänsä tuolla ihan Julie Andrewsinä, koska silloin sitä on avannut silmänsä aivan uudella tavalla siihen, mitä on.
Pikkuhiljaa lista kasvaa ja kasvaa ja samalla sitä alkaa jonkin asian tapahtuessa muistamaan, että hei tämä sopii listaan. Ja sitten alkaa nähdä, että oikeasti listalle voisi yhden tunnin aikana kirjata ison määrän juttuja. Sitä oivaltaa, että päivän aikana tulee vastaan niin uskomaton määrä kiitollisuuden aiheita, että niitä pitää rankata, jotta lista ei olisi jo viikon kuluttua hervottoman pitkä. Ja ajan kanssa tämä ohjelmoi mieltä huomaamaan loputtomat kiitollisuuden aiheet. Kun listaa on tehnyt pidempään, mukaan tulee myös niitä elämän suuria kiitollisuuden aiheita.
Listan kasvaessa kiitollisuus sydämessä kasvaa ja kuten sanottu, se on aivan älyttömän vahva magneetti. Se vetää puoleensa lisää, se on aaaaivan varma asia. Plus se tuo lisää onnea jo tähän hetkeen, sille se suorastaan pakahduttaa ja saa hymyilemään.
Nykyään kiitollisuus on niin syvästi ohjelmoituna minuun, että en pidä enää konkreettista listaa, sillä huomion aiheita jatkuvasti elämässäni ja täytän listaa on mielessäni koko ajan. Kiitollisuuden määrä on syventynyt niin valtavasti, että koen usein hetkiä, joissa sana kiitos tuntuu jopa tyhjältä vasten sitä valtavaa, äärettömyyteen saakka jatkuvaa kiitollisuuden tunnetta joka täyttää jokaisen solun.
Kiitollisuutta kaikesta siitä mitä saa kokea tässä hetkessä. Kuinka mikään ei ole itsestäänselvää vaan loputonta lahjojen virtaa, jotka otan kiitollisin sydämin vastaan. Kiitollisuuden tunne on niin monessa hetkessä läsnä. Kiitollisuutta omasta olemisesta, omasta polusta, syvistä kohtaamisista, oivalluksista, ihmisistä, tunteista, luonnosta sen lukemattomissa muodoissa.
Kiitollisuutta kaikesta, siitä että me kaikki olemme.
“If the only prayer you ever say in your entire life is thank you, it will be enough.”
Johannes Eckhart
