Hämähäkin viesti

Rumpumatkojen ideana on vahvistaa yhteyttä omaan luontoon, haltijoihin ja auttajiin. Useimmat kokevat haltijansa voimaeläimen muodossa, mutta välttämätöntä se ei ole. Itse koen haltijani enemmänkin vain läsnäolona, yhteytenä johonkin, jota en näe. Helpoiten saan varmuuden yhteydestä haltijaani kuulemalla päässäni (en siis korvillani) tietyn melodian, jonka tunnistan haltijani ilmentymäksi. Kohtaan matkoillani myös eläimiä, mutta vaikka saan niiltä kyllä apua, en ole kokenut että mikään niistä olisi varsinainen pysyvä voimaeläimeni. Kohtaamani eläimet näyttävät suuntaa, auttavat etenemään matkoilla tai sitten niillä on jokin tietty viesti annettavanaan. Lohi vie minut aliseen, kotka vie lentomatkalle galakseihin. Toisinaan muutun näiksi eläimiksi itse.

Useimmiten kanssakulkijani on kuitenkin Jumalatar, joka esittäytyy useimmiten kotoperäisessä hahmossa: Louhena, Pohjolan emäntänä. Louhi ilmentää minulle Suuren kolmoisjumalattaren akka-aspektia.  Louhi on voimallinen jumalatar, noita ja muodonmuuttaja, joka hallitsee myös kuoleman voimia. Mutta kuolema on osa elämää, väistämätön osa, eikä sinänsä mikään paha. Myöskään Louhi ei edusta minulle pahaa, vaan vanhaa voimakasta naista. (Ei ole sinänsä ihme, että Lönnrotin misogyynisessä mielessä kansanperinteen matriarkasta tuli paha, mutta on sääli, että hän onnistui mustamaalaamaan hänet niin perusteellisesti, että vielä tänä päivänä joutuu erikseen perustelemaan, ettei Louhi ole paha.)

Koen myös aika luonnollisena, että turvanani on juuri vanha nainen. Olenhan itse vaihdevuosi-ikäisenä lähentymässä akkuutta, ja vaikka aiemmin kipuilin asian kanssa, nyt tervehdin harmaantuvia hiuksiani hyväksyvästi. Kuukautiset tulevat kun tulevat, jos vielä tulevat. Vanheneminenkin on osa elämää, enkä oikein tajua miksi minun pitäisi näyttääkään enää siltä tytöltä, joka en ole ollut enää vuosiin.

Yksi rumpumatkoilla ja muissa visioissa toistuvasti kohtaamistani eläinhahmoista on hämähäkki, ja olen hämähäkkien ystävä myös tässä todellisuudessa.Rumpumatkojeni Hämähäkki on valtavan kokoinen, minua isompi olento, joka kehrää lakkaamatta elämänverkkoa – verkkoa, joka yhdistää jokaisen meistä jokaiseen muuhun olentoon ja asiaan maailmankaikkeudessa. Hämähäkki asustaa alisen alakerrassa – syvemmällä tasolla kuin mihin yleensä menen.

Jostain syystä Hämähäkkikin assosioituu mielessäni vanhaan naiseen: ensimmäistä kertaa hämähäkin kohdatessani kohtasin ensin pienessä mökissä rukilla kehräävän vanhan naisen, ja hänen luotaan pääsin ”kellariin”, jossa itse Hämähäkki oli. Aikani hämähäkin kutomista katseltuani muutuin itse elämänverkkoa kutovaksi hämähäkiksi.

Kohtasin Hämähäkin myös pari vuotta sitten naisten retriitillä, jossa tutkimme naisen arkkityyppejä: neitoa, äitiä, kuningatarta ja akkaa muun muassa tanssin keinoin. Sain vision ja viestin Hämähäkiltä tanssiessani vanhan naisen arkkityyppiä, akkaa. ”Kudo verkkoa, verkostoidu”, kuului viesti, ja sitä viestiä olen siitä pitäen yrittänyt toteuttaa.

Viime viikolla osallistuin pitkästä aikaa shamanistiseen retriittiin, ja odotin siltä paljon. Ajattelin, että se auttaisi minua ottamaan etäisyyttä normielämän haasteisiin ja löytämään taas oman voimani ja ytimeni.Yhdellä rumpumatkoista kohtasin jälleen saman vanhan rukkia pyörittävän naisen mökissään. Tällä kertaa en kuitenkaan pudonnut ”kellariin”, vaan nainen muuttui välillä verkkoa kutovaksi hämähäkiksi ja välillä taas takaisin naiseksi. Pyysin naiselta/hämähäkiltä apua, mutta tällä kertaa sitä ei tuntunut heruvan. Ei mitään viestiä. En myöskään tuntenut yhteyttä haltijaani lainkaan. Oli kuin alinen olisi muuttunut minulle mykäksi.

Rumpupiirin jälkeen siirryimme kuitenkin ulos luontoon meditatiivisessa tilassa. Tarkoitus oli suhtautua kaikkeen samalla tavalla, kuin jos olisimme rumpumatkalla. Poimin metsämansikoita ja mustikoita ja makasin sammalmättäällä katsellen pilviä ja puiden latvoja. Sitten alkoi sataa, ja annoin hetken aikaa pisaroiden putoilla kasvoilleni. Sen jälkeen menin pitämään sadetta kuusen alle. Sade kuitenkin lakkasi pian, ja jatkoin matkaani. Poimin poimulehtiä ja puna-apiloita, ja tajusin, että molemmathan ovat vaihdevuosioireisiin oikein sopivia yrttejä. Jos itse rumpumatkalla ei viestejä näyttänyt tulevan, luonnosta niitä tuli selkeämmin. Luonto tarjosi taas yltäkylläisyyttä ja suojaa, ja se kehotti minua huolehtimaan omasta hyvinvoinnistani. Vain siten voisin edelleen huolehtia myös muista.

Retriitin lopuksi oli vielä yksi rummutus, mutta jostain syystä en päässyt minnekään. En matkalle, mutta en myöskään meditatiiviseen tilaan. Rummutin vain, ja tunsin itseni vihaiseksi ja turhautuneeksi. Olin aiemmin päivällä saanut viestejä puhelimeeni ja joutunut käyttämään osan väliajasta puhelimessa puhumiseen, joten en sittenkään päässyt arkiongelmia pakoon.

Viime aikoina olen osallistunut rumpupiireihin paljon harvemmin kuin ennen, ja vielä harvemmin olen tehnyt rumpumatkoja. Se, mikä oli minulle ennen helppoa ja luonnollista, voimauttavaa ja jopa elintärkeää, onkin yhtäkkiä muuttunut vaikeaksi. Vanhat totuudet eivät enää päde.

Olin jo päätymässä siihen, että shamanismin polkuni on noussut pystyyn, enkä tunnu  pääsevän ainakaan rumpumatkojen kautta enää mihinkään. Sitten tajusin, että hämähäkki on ollut aina hyvin voimakas symboli, joka kantaa viestiä itsessään. En tapaa hämähäkkiä suinkaan tämän tästä, vaan ainoastaan käännekohdissa. Siksi päätinkin kerrata, mitä kaikkea hämähäkki kertookaan. Seuraava on vapaa kooste lukuisilta eri verkkosivuilta ja vähän myös omasta muistista löytyneistä tiedoista hämähäkin symboliikkaan liittyen.

Hämähäkki ilmentää feminiinistä luovaa energiaa ja kärsivällisyyttä. Se kutoo äärimmäisen ohutta, mutta samalla vahvaa verkkoa, ja siksi se ilmentääkin samanaikaisesti sekä herkkyyttä että vahvuutta. Hämähäkki edustaa myös menneen ja tulevan, valon ja varjon sekä elämän eri osa-alueiden tasapainoa – kaikki liittyy kaikkeen, ja meillä on mahdollisuus integroida elämän osa-alueet koherentiksi kokonaisuudeksi.  Kuten hämähäkki kutoo verkkoa, me voimme itse luoda oman kohtalomme. On aika tehdä toiveista totta, mutta ei hätäillen,  vaan huolellisesti suunnitellen; työ pitää tehdä kunnolla. Hämähäkki kehottaa myös katsomaan asioita eri kanteilta – jos yksi näkökulma ei tuota tulosta, kannattaa yrittää toista. Hämähäkin luomiskyky on rajaton.Hämähäkkiä on pidetty kaikkien kirjoittajien suojelijana, sillä joidenkin tarinoiden mukaan hämähäkki antoi ihmisille alkuperäiset aakkoset. Käsityöläisten suojelija hämähäkki on itseoikeutetusti: Kreikan mytologiaan kuuluu tarina kuolevaisesta Arakhnesta, joka kutoi hienompia kuvakudoksia kuin jumalatar Athene, minkä takia hän sai jumalattaren kateuden ylleen ja teki itsemurhan. Athene katui aikaansaannostaan, ja  herätti Arakhnen henkiin hämähäkkinä.

Muinaisessa Egyptissa hämähäkki liitettiin äitijumalar Neithiin. Amerikan alkuperäiskansojen tarinoissa hämähäkki-isoäiti on luojajumalatar, joka kutoo ajan verkkoa ja tietää sekä menneen että tulevan. Hämähäkki-isoäiti myös toi ihmisille tulen itsepunomassaan korissa. (Yhteys siis vanhan naisen ja hämähäkin välillä löytyi siis sittenkin!)

Hämähäkin kahdeksan jalkaa symboloivat luovuuden rajoittamattomia mahdollisuuksia, Amerikan alkuperäiskansat taas katsoivat niiden edustavan Medicine Wheelin neljää tuulta ja ilmansuuntaa.

Lue myös: Samaanin polulle käy kutsu