Särkynyt lähtijä

Ero sattuu, se tekee kipeää ja se särkee sydämiä. Tässä tapauksessa useampia kuin yhden.

​Rinnassa painaa ja puristaa. Sä katsot mua pettynein silmin, kuin olisin pettänyt sut, kuin olisin ollut uskoton, antanut itseni jollekkin toiselle. Ja niinhän minä toisaalta teinkin. Annoin itselleni luvan olla itselleni se tärkein ihminen. Halusin kuulla mitä minä haluan, mikä minulle ja minun sisäiselle lapselleni on parasta. Ja vaikkei kukaan pettänyt, silti, minä petin, petin itseni. Samalla kun tiesin, että jotain on muututtava. Ymmärsin, ettei se että minä muutun yksin riitä. Unelmat, suunnitelmat, koko elämäni oli lähtenyt muutokseen mukanani. Meidän ovemme alkoi sulkeutumaan itsestään, alussa en ymmärtänyt, nyt näen selvemmin. 

Minä tiedän, tiedät sinäkin, minä halusin erota. Sinä olisit vielä halunnut jatkaa, en vain usko, että mikään enää olisi voinut muuttua. Kumpa tietäisit, uskoisit, että eroakin haluavan sydän särkyy, minun ainakin särkyi. Sydämeni meni tuhansiksi sirpaleiksi silloin, kun ymmärsin etten enää pysty olemaan sinulle hän. Olen niin pahoillani, että näin kävi. Rikoin unelman, en vain sinun unelmaasi, vaan myös minun. Ehkä lapsienkin. Kumminkin uskon, että näin sen pitikin mennä.

Aurinko oli läpäissyt minut ja näin valoa elämässäni. Näin sinut takanani ja päivä päivältä hahmosi oli kauempana. Lapset rinnallani jatkoin matkaa, en silti nähnyt enää kiinteää sidosta välillämme. Näin vapaan tahdon, tahdon olla minä. Niin kuin minusta vapaasta tahdostani tuli kerran vaimosi. Luulin, että olisin sitä aina. .. Suunnittelin unelman, kunnes joku tuli ja suunnitteli sen uudestaan. Siksi uskon, että edessäni on jotain parempaa, mistä en vielä osaa kuvitellakkaan.

Tänään en tiedä oletko sinä luonani vielä joku päivä, mutta nytten tiedän. Minun on mentävä. Ja siksi pyydän, päästä minut menemään.

Toivon sinun ymmärtävän, lähtöni ei ole sinun syytäsi. Ei se ole kenenkään syytä. Minä en muista, en enää mitä suunnittelin tekeväni tässä vaiheessa. Vielä hetki sitten suunnittelin mun koko elämän miehen ja viran ja talonkin, mut kaikki meni toisin, joku suunnittelee mua paremmin.. Ehkä se olin minä, ehkä se on joku muu. Haluan antautua virran vietäväksi, mennä tuulen kutsujen mukana ja kulkea välillä tietämättäni mihin olen matkalla. Kunhan matka vie minua onnen ja rakkauden siivin kohti tulevaa, valoista elämää.

Minun on aika jättää hyvästit sinulle, meille, menneisyydelle. Samalla lopetan vanhan blogini, joka kantoi nimeä Avattu Mieli. Ja aloitan kirjoittamaan uutta blogiani -taivas ei oo rajana-. Elän elämää joka päivässä, hetken kerrallaan. Sillä tänään tiedän, huominen ei koskaan kuole.

​-K-