Varjotyön valtava merkitys

Varjotyöskentely on termi, josta puhutaan paljon, mutta mitä se tarkoittaa?

Meidän ”varjot” (tai haavat, myös tätä termiä voidaan käyttää) ovat kaikkea sitä, mitä kuljetamme mukanamme elämän kokemuksista. Varjot, hieman riippuen millaisia ne kullakin ovat, ovat niitä tiedostamattomia osia meissä, jotka vaikuttavat persoonaamme, siihen miten käyttäydymme tietyissä tilanteissa ja miten olemme itsemme ja toisten kanssa. Usein meillä on yksi tai kaksi isoa varjoa, jotka jakautuu useammaksi pienemmäksi varjoksi.

Otetaan esimerkiksi vaikka klassikko, kliseisenkin kuuloinen, mutta niin usein totta oleva syvä varjo, jossa ihminen ei aidosti hyväksy ja rakasta itseään. Parisuhteessa tää yksi syvä ydinvarjo voi näkyä monena pienempänä varjona. Esimerkiksi uskomuksena, että toinen ei rakasta oikeasti. Sitä koko ajan epäilee toisen tunteita ja vaikka toinen mitä sanoisi, sanat eivät välttämättä löydä perille. Ihminen saattaa myös jatkuvasti pelätä, että toinen lähtee, koska hänen ainut rakkauden lähteensä on kumppani ja ilman tätä hän jäisi myös samalla ilman rakkautta. Sillon me ulkoistetaan meidän oma rakkaus ja sälytetään näin toisen vastuulle oma rakkaus ja toinen jossain vaiheessa tulee ehdottomasti siinä epäonnistumaan, koska kukaan ei voi kannatella toisen rakkaudettomuuden varjoa.

Riitatilanteissa oman rakkaudettomuuden varjo saattaa näyttäytyä niin, että toisen sanominen otetaan kovasti itseen, koska perustana ei ole vahva oma rakkaus, joka kestää toisen mielipiteet ilman, että ne aiheuttavat säröjä. Eli jatkuva puolustuskannalla oleminen on tapa, jolla rakkaudettomuutta kompensoidaan.

Mitä enemmän ja syvempiä varjoja ihmisellä on, sitä vaikeampi hänen kanssaan on olla ja sitä vaikeampi hänen on itse olla itsensä kanssa. Usein varjot ovat meissä niin syvästi, että yksinkertaisesti erehdymme luulemaan niitä osaksi meitä ja identifioidumme varjoihimme.

Varjotyöskentely tarkoittaa näiden tiedostamattomien käyttäytymismallien tunnistamista, niiden rehellistä kohtaamista ja eheyttämistä. Eli sen sijaan, että uupumiseen saakka antaisimme varjojemme viedä meitä ja seuraisimme perässä, pysähdymme ja kysymme itseltämme maagiset taikasanat: miksi tunnen ja käyttäydyn näin.

Varjotyöskentelyn ensimmäinen, tärkein ja isoin askel on varjojen tiedostaminen. Ennen kuin kykenee näkemään varjonsa, ne ovat pomona vieden ihmistä narussa. Onneksi juuri varjotyöskentely on yksi isoimmista syistä olla täällä. Meidät nimittäin laitetaan jatkuvasti tilanteisiin, jossa varjojen olemassaolo tuodaan tietoisuuteemme. Ja kun ne on tiedostettu, on aika kohdata ne. Ja jälleen me saamme maailmankaikkeudelta tilanteita, jotka laittavat meidät vastakkain varjojemme kanssa. Tämä näyttäytyy kärsimyksenä ja elämän kovuutena, kunnes ymmärtääkin katsoa sitä eri kantilta – mahdollisuutena eheytyä ja vapautua. Ja yhtäkkiä se, minkä luuli olevan kylmää ja rakkaudetonta, onkin lämpöä ja kasvua.

Usein syvin varjo ei ole se, joka ensimmäisenä avautuu, vaan ensin saatamme tiedostaa varjon varjon. Ajan kuluessa alamme päästä syvemmälle sen ytimeen ja meille alkaa avautua syvin varjo ja se, kuinka moneen asiaan se on vaikuttanut ja kuinka itse asiassa näennäisesti aivan toinen varjo onkin sitä samaa ja yhtä ydinsyytä.

Varjotyö opettaa meillä hyvin syviä ja korvaamattomia asioita kärsivällisesti, mutta vakaasti. Esimerkiksi kaikkien tunteiden kohtaaminen ja hyväksyminen on ainutlaatuisen tärkeää varjotyöskentelyssä. Niin kauan kuin pelkää tunteita, niin kauan varjoja ei pysty eheyttämään syvältä tasolta. Mutta tässäkin varjojen kärsivällisyys on vailla vertaansa. Kerros kerrokselta, kyynel kyyneleeltä uskallamme kohdata syvimmin. Ja tunteiden kohtaamisen myötä päästään taas aivan uudenlaiseen tapaan olla, antautumiseen, mutta se on eri aihe, johon en nyt mene, mutta näin näemme, että kaikki on lopulta ihanaa samaa kudelmaa.

Varjotyöskentelyssä on hyvä myös tunnistaa ettei tavoittele täydellisyyttä tai syyllistä itseään varjoista. Osa varjotyöskentelyä onkin varjojen hyväksyminen ja opettelu rakastamaan niitä. Lopputulemana on lempeästi nähdä varjonsa ja eheyttää niitä äidillisellä/isällisellä rakkaudella omaa sisäistä lastansa kohtaan.

Tarkoitus ei ole, että meistä varjotyöskentelyn myötä tulisi ”puhtoisia” pelkkää valoa säteileviä yli-ihmisiä, vaan varjotyöskentely yksinkertaisesti vapauttaa meidän taakkaamme ja tekee olemisesta (itsensä ja toisten kanssa) kevyempää.

Varjotyö ei myöskään tarkoita inhimillisyyden katoamista, tarkoitus ei ole olla järkähtämätön saari, jota ei liikuta tai satuta mikään.

Varjojen kohtaaminen on ainut tapa lopullisesti vapautua ja löytää sisäinen rauha, sillä niiden tiedostamaton vaikutus meihin on suuri. Varjoilla on potentiaali olla meidän suurimpia vahvuuksiamme, jos me kohtaamme ja masteroimme ne. Eheyttäessämme varjomme meistä tulee sen asian mastereita, meillä on siinä syvä viisaus, josta voimme ammentaa myös toisille, jotka käyvät samaa kamppailua. Varjotyö on siis todellista valotyötä.

Mitä vähemmän varjoja katsoo egon kautta, irrottaa halusta kontrolloida ja saavuttaa tiettyjä päämääriä, sitä antoisampaa varjotyöskentely on. Se ei välttämättä ole sitä siinä hetkessä, kun jokin ulkoinen tapahtuma on kipeästi kuorinut pintaa varjon päältä ja olo tuntuu kuin olisi vereslihalla, mutta näin se mitä on yrittänyt parantaa hautomalla, tulee pintaan ja saa hengittää.

Varjojen kohtaaminen, niiden rakkaudella ja ymmärtämisen halulla hoivaaminen vapauttaa ne…varjot sulavat hiljalleen pois alkemoituen valoksi. Aivan kuten tulisit pimeään huoneeseen, johon sytytät valon, joka hiljalleen valaisee jokaisen nurkan.

Varjotyö kasvattaa valoasi, nostaa värähtelyäsi, jotta sinun on parempi olla itsessäsi. Varjotyö antaa meille tyyneyden, se juurruttaa meidät itseemme ja tähän elämään. Se tuo rauhan, jota ei voi ottaa pois, koska olet käynyt itsesi läpi ja sytyttänyt valon jokaiseen sopukkaan.

Mitä enemmän me alkemoimme varjojamme, sitä kirkkaampia meistä tulee.

Jaan paljon sisältöä Ilon voiman -somesivuilla ♡

Seuraa Ilon voimaa Instagramissa.