Kuinka monta kertaa ihminen saakaan rikkoa itsensä ja koota jälleen tunteakseen olevansa ehjä? Kuinka rikkinäisen rosoinen voi olla samalla eheä ja kaunis, täynä elämän iloa, valoa ja naurua. Ja seuraavassa…
Kokonainen Muistan kuin eilisen, sen kaipauksen luoksesi. Tunteen sisälläni, tunteen, että olet jossain, vaikken tiennyt kuka sinä olet. Aavistin, ettei aika ollut vielä oikea kohtaamiselle, ei ennen kun vanha on…
Kuinka vaikeaa se onkaan, myöntää itselleen, että on uupunut? Minulle se oli, sillä en halunnut uskoa, että olisin, uupunut. Minullahan on kaikki hyvin, paremminkin. Olen saanut sen mistä haaveilin, enemmänkin….
Keskellä synkintä syksyä, sateiden ja kylmenevien öiden aikaan, koitti kaunis aamu, jolloin aurinko valaisi syksyisen metsän ja antoi maan helliä itseään auringon valon alla. Auringon säteet saivat leikkiä koko päivän…
Vaikeinta tällä matkalla on ollut yksinäisyys. Kun havaitsee ja todentaa uusia tunteita ja näkee joka päiväisessä elämässä elämän ihmeitä. On halu jakaa näitä kokemuksia ja tuntemuksia jollekkin, todentaakseen ne itselleen….
Luulin, ettei sinunlaista, sellaista naista, olisi olemassakaan! Kuulin, että kaikenlaista saisi unelmoida, vaikkei se toteutuisikaan. Kuvittelin negatiivispäissäni, ettei kukaan laulaisi minulle koskaan rakkauslauluja, vaan toisin kävi. Joten tämä kaikki alkoi…
Kaipaus Tänään kaipaan sinua taas enemmän, enemmän kuin eilen. Kaipaus repii minua sisältä rikki, kuin jossain kohtaa rintaani olisi suuri riekaleinen aukko. Aukko, jossa on sinun paikkasi. Tunne rinnassa on…
Niin minä lopulta väsyin, rakastamaan sinua. Voin kuulla kuinka kysyt tätä lukiessasi: Vai oliko se rakkautta ollenkaan? Oli se! Minulle se oli suurinta rakkautta, kahden aikuisen välillä, jota olin kokenut…
|
Lue lisää Katrista! |
