Onnen kyyneleet valuvat poskilleni ja saavat nenäni vuotamaan, kun luen Leea Mattilan ja Janna Mannisen kirjoittamaa Teinin mieli – opi ymmärtämään nuorta -teosta. Luku, jota parhaillaan luen, käsittelee teini-ikää uusperheessä. Meillä uusperhe? Ei meillä, meidän kotona eikä minulla, vaan lapsilla….
Mitä asiaa on silloin kun ”ei ole asiaa”? Kun kaikki on hyvin eikä ole tarvetta pohtia (miksi) ilmiöitä? Voiko silloin pysähtyä olemaan? Ja voisiko tuon olemisen ”takana” olla muutakin, miten olisi rakkaus? Hyväksyvä rakkaus, joka on lopulta kaikkialla. Kaikkien niiden…
2023 Kun sosiaalisessa mediassa leviää viesti oman käden kautta lähteneestä nuoresta, se saa ihmiset hetkeksi pysähtymään todellisuuden äärelle. Maailma ei ole kaikille hyvä paikka elää, ja joillekin paino hartioilla on liian painava, jotta jaksaisi etsiä keinoja löytää varjojen seasta valon….
Elämä on koomista, niin koomista, että (melkein) naurattaa. Mutta samalla se on myös niin hienoa, sillä universumilla on omat keinot muistuttaa meitä omasta viisaudestamme. Myös silloin, kun olemme itse unohtaneet, kuka olemme. Viime aikoina on ollut vaikea muistaa, kuka olen….
Aurinko paistaa siniseltä taivaalta heijastuen järven pintaan. Rannikossa seisovat koivut peilaavat kauneuttaan samasta peilistä. Vaikka järvenpinta aaltoilee, puut seisovat vakaana paikoillaan. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää, toisinaan todellisuus on paljon kauniimpi kuin se mitä näemme. Pysähdyn hetkeksi ihailemaan…
Siitä on tänään tasan 20-vuotta, kun aloitin ensimmäisen vuosia kestävän parisuhteeni. Siitä on pitkä aika. Mietin tänään itseäni silloin ja nyt, jotain samaa minussa on edelleen, se perus minä. Joka uskoo, toivoo ja rakastaa. Silloin olin jo saanut elämäni suurimmat…
Minä olin aikalailla jo aikuinen, kun rakastuin ensimmäisen kerran palavasti. Tuosta hetkestä on nyt jo useampi vuosi aikaa, ja rakkauskin on hiipunut neutraaliksi muistoksi mieleeni, joka nyt tätä kirjoittaessani nostaa lempeän hymyn huulilleni. Joka tapauksessa tuo rakastuminen muutti maailmankuvaani ja…
Perutan pois päiväkoti-koulun parkkipaikalta, näen lapseni kauempana odottamassa koulunkellon soimista. Kaksi muuta jäivät jo päiväkotiin, aloittamaan päivän touhuja. Kyyneleet valuvat silmistäni ja suru purkaantuu, ikävä on voimakkaampi kuin aikoihin. Kuiskaan sinulle, aivan kuin kuulisit: ”En minä sinusta halunnut erota, en…
Sain synnyin lahjakseni rakkauden, niin kuin kuka vain meistä voi sen valita. Meni aika kauan ymmärtää, mitä vaatii pysyä rakkaudessa ja sitähän saa opetella koko elämän. Oppiläksynä rakkaus, ei ole se helpoin. Luottamus, usko ja toivo, onko nekään nyt helppoja…
Tämä on hullua, sanoo ääni sisälläni. Pyydän ääntä olemaan hiljaa, jotta voin jatkaa kirjoittamista, sillä sormeni kirjoittavat kovaa vauhtia läppärini näppäimistöllä, teksti tulee vihdoin ulos minusta. Teksti, jonka kirjoittamista olen pidätellyt, miksi? Koska minua on pelottanut. Minä olen pitänyt ovea…
Kuinka monta kertaa ihminen saakaan rikkoa itsensä ja koota jälleen tunteakseen olevansa ehjä? Kuinka rikkinäisen rosoinen voi olla samalla eheä ja kaunis, täynä elämän iloa, valoa ja naurua. Ja seuraavassa hetkessä hajota polvilleen antaen kyyneleiden virrata vapaina ja avoimina, pudoten…
Kokonainen Muistan kuin eilisen, sen kaipauksen luoksesi. Tunteen sisälläni, tunteen, että olet jossain, vaikken tiennyt kuka sinä olet. Aavistin, ettei aika ollut vielä oikea kohtaamiselle, ei ennen kun vanha on saatettu loppuun. Vasta silloin uusi saa tilaa juurtua ja kasvaa….
Kuinka vaikeaa se onkaan, myöntää itselleen, että on uupunut? Minulle se oli, sillä en halunnut uskoa, että olisin, uupunut. Minullahan on kaikki hyvin, paremminkin. Olen saanut sen mistä haaveilin, enemmänkin. Lapset ovat terveitä, meillä on ihana koti ja olen aloittanut…
Keskellä synkintä syksyä, sateiden ja kylmenevien öiden aikaan, koitti kaunis aamu, jolloin aurinko valaisi syksyisen metsän ja antoi maan helliä itseään auringon valon alla. Auringon säteet saivat leikkiä koko päivän valaisten sateen kosteuttamaa maata. Illan hämärtyessä auringonsäde, Säde liikkui kauniisti…
Vaikeinta tällä matkalla on ollut yksinäisyys. Kun havaitsee ja todentaa uusia tunteita ja näkee joka päiväisessä elämässä elämän ihmeitä. On halu jakaa näitä kokemuksia ja tuntemuksia jollekkin, todentaakseen ne itselleen. Aina ei kumminkaan lähipiiristä löydy toista samalla polulla olijaa. Silloin…
Luulin, ettei sinunlaista, sellaista naista, olisi olemassakaan! Kuulin, että kaikenlaista saisi unelmoida, vaikkei se toteutuisikaan. Kuvittelin negatiivispäissäni, ettei kukaan laulaisi minulle koskaan rakkauslauluja, vaan toisin kävi. Joten tämä kaikki alkoi jo kauan ennen tätä viikonloppua, ennen tätä päivää. Tähdet syttyivät…
Kaipaus Tänään kaipaan sinua taas enemmän, enemmän kuin eilen. Kaipaus repii minua sisältä rikki, kuin jossain kohtaa rintaani olisi suuri riekaleinen aukko. Aukko, jossa on sinun paikkasi. Tunne rinnassa on repivä, rikkinäinen, puutteellinen. Kuin tyhjiö, jota en yksin saa täytettyä….
Niin minä lopulta väsyin, rakastamaan sinua. Voin kuulla kuinka kysyt tätä lukiessasi: Vai oliko se rakkautta ollenkaan? Oli se! Minulle se oli suurinta rakkautta, kahden aikuisen välillä, jota olin kokenut eletyssä elämässäni. Samalla myös opettavin rakkauteni, aikuisiän suhteeni. Suhde, joka…
Niin kaunis, eheä ja täydellisen upea nainen, katsoo minua suoraan silmiin. Ihastellen katson tuota herkkää ja silti niin voimakasta ihmistä, joka antaa minun katsella itseään, paljaana ja läsnä olevana, sellaisena kuin juuri nyt on, ehjänä kaikessa keskeneräisyydessään. Puna leviää poskilleni…
Tänään herään, uuden tietoisuuden äärellä. Valo sisälläni on kirkastunut ja rakkaus on saavuttanut uuden vapauden. Olen saapunut kotiin! Tunnen rinnassani, kuinka sydän laajenee ja tihentyvin sydämenlyönnein tunnen, kuinka tuo vahva lihas pumppaa uudenlaista verta, koko kehooni. Tutun kappaleen sanat tulevat…