Minä pidän makeasta, suklaasta, karkeista, mokkapaloista ja jäätelöstä, erityisesti suklaajäätelöstä. Mutta, makea ei ole kovin hyväksi keholle. Mielelle, ehkä, mutta vain silloin tällöin. Itse en tarvitse montakaan karkkia, kun alan…
Jokainen muutos tarvitsee pysähdyksen, ennen kuin se on sisäistetty, opittu, hyväksytty. Viimeinen vuosi elämästäni on ollut täyttä muutosta, jatkuvaa muutosta. Kuin istuisin junassa, joka on jatkuvassa liikkeessä. Sitäkö tämä elämä…
Kun kymmenen kuukautta, sitten sain nilkkaani rasitusmurtuman. En halunnut kuulla kehoni viestiä, PYSÄHDY! Minulla ei ollut aikaa sellaiseen, pysähtymiseen. Oli kiire, oli pelkoja, oli vielä matkaa tehtävänä, ennen kuin pystyin…
Tänä päivänä minun kehoni viesti on voimakas, se kertoo minulle, ettei mikään minussa enää jaksa suorittaa nykyistä arkea. Minulle on täysin selvää, että muutoksen on tultava. Arjestani oli tulossa suorittamista. Heräsin jokainen päivä turhautuneena,…
Lepään hiljaa paikoillani. Makaan ruohikolla, aurinko paistaa. Minä säteilen kilpaa polttavan auringon kanssa, kirkas valo tulvii ympärilläni. Tuuli hivelee ihoani ja annan itselleni luvan levätä, tuulen tuiverruksen hellässä syleilyssä. Upotan varpaani ruohikon sekaan,…
“Mä annan sut pois, mä päästän sut pois, vaikka sattuu. Mä annan sut pois, mä päästän sut pois, kaikkeen tottuu. Hymyillään vaan, ei oo muutakaan enää antaa. Luovutaan toisistamme hiljaa…..
Viime viikot olen ollut tietoisessa unessa. Olen tiedostanut kaiken, mitä ympärilläni tapahtuu, olen kellunut elämän virrassa, antanut asioiden olla ja tapahtua omalla painollaan. Hyväksymällä tämän tilanteen ja olemalla vain tässä…
Tämä on ajatelma hetkestä elämässäni, joka tuntui niin hyvältä, ettei sille ollut löytyä sanoja. Jonka vuoksi se oli kuin satua.. Minä löysin meidät kaikista rakkauslauluista. Niistä, joissa rakastetaan tulen palavasti. Niistä,…
Luulin, että olisin valmis elämään uutta elämää, pysähtymättä suurien muutosten jälkeen. Toisin kävi, maailma pakotti minut pysähtymään. Onneksi maailma tarjosi aikaa ja aikaa minä tarvitsin. Kunnes vihdoin, olin valmis jatkamaan…
Niin monet kerrat, olen käynyt sen keskustelun itseni kanssa. Mitä haluan? Mikä on oikea suunta? Ja miksi en löydä sitä? Mitä en huomaa? Mitä en kuule? Ja kumminkin koko ajan…
Katson sineen taivaan, tähti kirkkain sua. Taas mä pyynnöin vaivaan, ohjaa kotiin mua. Keväällä 2017 sain ennusteen; “Juna tulee lähtemään liikkeelle, kun uskallat sulkea oven takanasi. Sen jälkeen juna pysähtyy…
Yhtäkkiä havahdun ja ymmärrän, olen kirjoittanut oman matkani. Ja ajautunut sen myötä, istumaan ja huutamaan pimeään eteiseen. Vaikka olen lukenut ja toistanut itse lukemiani sanoja. Kirjoittanutkin niistä, en vain ole…
Mä odotin ja toivoin, mä uskoin ja halusin antaa kaikkeni. Vaikka sydämessäni tiesin, sä et voisi rakastaa mua sellaisena kuin mä oon. Sä, et nähnyt mua, niin kuin mä näen…
Pimeintä on aina ennen aamunkoittoa, voisiko aurinko jo nousta? Sisälläni soi repeatilla Apulannan kappaleesta “Odotus” vain yksi kappale: Tahtoisin näyttää sulle auringon, kantaa sut taakse mustan verhon. Sun täytyy vaan…
Kun, joka aamu aloitat päivän samalla tavalla; naama nätiksi, hiukset suoriksi, kahvinkeitin päälle. Vitamiinit naamaan ja puuro mikroon. Joskus se alkaa tuntumaan samalta, kuin mitä syöt. Puurolta! Ja kun alkaa…
Herään ennen kellon soittoa, loikoilen tai ennemminkin lojun sängyssä vielä hetken. Aivan hiljaa, ettei vieressäni oleva pieni neito herää. Siirryn hiljalleen vessaan ja istahdan posliinille. Muistan unen, jossa lappasin paskaa…
Merkitsemättömältä tuntuva päivä. Aamusta asti mikään ei mene, kuin olin sen suunnitellut. Enkä enää ylläty, kun tapaamiset peruuntuvat tai muuttavat muotoaan. Pienen hetken tuntuu, etten enää jaksa ja lannistun. Pääni…
.. Jota en enää avaa.” Siinä se soi, Juha Tapion laulamana Jari Sillanpään -Suurempaa-. Ja korviini tulvii juuri ne sanat, jotka minun oli tarkoitus kuulla. On aika sulkea ovi, jota…
Henkisestä kivusta, fyysisiin oireisiin. “..Osaatko kertoa, milloin menit rikki? Minä osaan. Revittiinkö sun maitohampaat irti? Älä huoli, pian kasvaa rautaa!..” Lapsena suurin pelkoni, oli samalla suurin toiveeni. Pelko oli,…
Henkisestä kivusta, fyysisiin oireisiin. “..Satuprinsessaa ei ollutkaan. Vain pieniä hyviä hetkiä, jotka sä itsekin kai nyt näät. … Ja kun viimein sä ymmärrät, silloin jo myöhäistä on..” On kevät 2015; “Koitan…