Taivas ei oo rajana/Katri

Taivas ei oo rajana on blogi jokaiselle, joka haluaa löytää onnen, ilon ja rakkauden elämään. Käsittelee irtipäästämistä, tunnelukkoja, kipuja ja matkaa kohti onnea. -kaikki alkaa kääntämällä katseensa itseensä, sydämeensä!-
Rakkaus

Rakkaus

Joskus on mentävä kauas, nähdäkseen lähelle. Lähemmäs, syvälle sisälle. Sydämeen.   Ei ole itsestään selvää saada kokea pyytteetön hyväksyvä Rakkaus. Minulle ei ollut. Ja kun sen koin, en tunnistanut sitä. En ensimmäisellä kerralla, enkä ihan vielä seuraavallakaan. Tarvitsin monta tönäisyä,…

Valon puolella

Valon puolella

Valitsin jo aikoja sitten, tien syvempään itsetuntemukseen. Se matka ei ole helppo ja kun jotain aloitan, haluan viedä sen loppuun. Itsensä rakastaminen, hyväksyminen ja itsenä itselleen tietoisena oleminen, on pitkän oppikoulun tulos, jota kohti kipuan. Ajoittain tunnen päässeeni huipulle, kunnes…

Vapautuminen

Vapautuminen

Annan kirjan sivujen lipua hiljaa sormieni lomitse lopusta, alkuun. Silmieni edessä vilisee muistot, muistot menneistä unelmista, haaveista, jotka eivät toteutuneet: Suhteista, jotka eivät kestäneet. Niin monesti rikki revitty, haavat avattu. Kuinka monesti venytin uskoa, jatkoin toivoa, ajattelin kestävää rakkautta. Niin…

Minun valintani.

Minun valintani.

Minä pidän makeasta, suklaasta, karkeista, mokkapaloista ja jäätelöstä, erityisesti suklaajäätelöstä. Mutta, makea ei ole kovin hyväksi keholle. Mielelle, ehkä, mutta vain silloin tällöin. Itse en tarvitse montakaan karkkia, kun alan voimaan huonosti. Vatsa turpoaa ja alkaa lievästi etomaan. Tulee olo,…

Kohti Lepoa

Kohti Lepoa

Jokainen muutos tarvitsee pysähdyksen, ennen kuin se on sisäistetty, opittu, hyväksytty. Viimeinen vuosi elämästäni on ollut täyttä muutosta, jatkuvaa muutosta. Kuin istuisin junassa, joka on jatkuvassa liikkeessä. Sitäkö tämä elämä tosiaan on, jatkuvaa muutosta? Kun on antanut muutokselle mahdollisuuden, kun…

Heinäkuu!

Heinäkuu!

Kun kymmenen kuukautta, sitten sain nilkkaani rasitusmurtuman. En halunnut kuulla kehoni viestiä, PYSÄHDY! Minulla ei ollut aikaa sellaiseen, pysähtymiseen. Oli kiire, oli pelkoja, oli vielä matkaa tehtävänä, ennen kuin pystyin hyväksymään, tarvittavan pysähdyksen. Ja vasta, kun oli pakko pysähtyä, pysähdyin….

Muutoksen aika.

Muutoksen aika.

Tänä päivänä minun kehoni viesti on voimakas, se kertoo minulle, ettei mikään minussa enää jaksa suorittaa nykyistä arkea. Minulle on täysin selvää, että muutoksen on tultava. Arjestani oli tulossa suorittamista. Heräsin jokainen päivä turhautuneena, väsyneenä siihen, mitä edessä oli. Kuin olisin kantanut raskasta reppua…

Hengitän, Pysähdyn, Olen!

Hengitän, Pysähdyn, Olen!

Lepään hiljaa paikoillani. Makaan ruohikolla, aurinko paistaa. Minä säteilen kilpaa polttavan auringon kanssa, kirkas valo tulvii ympärilläni. Tuuli hivelee ihoani ja annan itselleni luvan levätä, tuulen tuiverruksen hellässä syleilyssä. Upotan varpaani ruohikon sekaan, annan mielikuvitukseni kasvattaa jaloistani juuret syvälle maahan, maan ytimeen. Samalla kurkotan…

Usko lapsuuden

Usko lapsuuden

Viime viikot olen ollut tietoisessa unessa. Olen tiedostanut kaiken, mitä ympärilläni tapahtuu, olen kellunut elämän virrassa, antanut asioiden olla ja tapahtua omalla painollaan. Hyväksymällä tämän tilanteen ja olemalla vain tässä hetkessä, tämän hetkisten tunteideni kanssa. Tämä hetki ei ole ollut…

Lapsonen maan

Lapsonen maan

Katson sineen taivaan, tähti kirkkain sua. Taas mä pyynnöin vaivaan, ohjaa kotiin mua. Keväällä 2017 sain ennusteen; ”Juna tulee lähtemään liikkeelle, kun uskallat sulkea oven takanasi. Sen jälkeen juna pysähtyy oikeaan aikaan, oikeilla pysäkeillä. Junan liike, tuo mukanaan uutta, se…

Kuussa tuulee

Kuussa tuulee

Yhtäkkiä havahdun ja ymmärrän, olen kirjoittanut oman matkani. Ja ajautunut sen myötä, istumaan ja huutamaan pimeään eteiseen. Vaikka olen lukenut ja toistanut itse lukemiani sanoja. Kirjoittanutkin niistä, en vain ole ymmärtänyt. Ja nyt ymmärrys iskee tajuntaani lujempana, kuin koskaan ennen!…

Aamunkoi

Aamunkoi

Pimeintä on aina ennen aamunkoittoa, voisiko aurinko jo nousta? Sisälläni soi repeatilla Apulannan kappaleesta ”Odotus” vain yksi kappale: Tahtoisin näyttää sulle auringon, kantaa sut taakse mustan verhon. Sun täytyy vaan irroittaa. Tuntuu, kuin hakkaisin päätäni oveen. En mihinkään tasaiseen välioveen,…