Valon puolella
Valitsin jo aikoja sitten, tien syvempään itsetuntemukseen. Se matka ei ole helppo ja kun jotain aloitan, haluan viedä sen loppuun.
Itsensä rakastaminen, hyväksyminen ja itsenä itselleen tietoisena oleminen, on pitkän oppikoulun tulos, jota kohti kipuan. Ajoittain tunnen päässeeni huipulle, kunnes huomaan edessäni kohoavan yhä isomman kukkulan.
Tänään suljen oven menneisyyteen.
Varjoihin, tummuuteen.
Astun ulos ovesta.
Ulos valoon, ulos vapauteen!Ikuinen liekki on syttynyt,
voima sisälläni kasvanut,
minut eteeni nostanut,
Valaisemaan tieni.Olen valmis, Rakkauteen!
Suurimman kasvualustan minulle on tuonut koti. Koko elämäni olen saanut seistä, joka päiväisessä oppikoulussa. Viimeiset yhdeksän vuotta, yhä tietoisemmin. Opettajina minulla on ollut rakkaat lapseni, vanhempani, sisareni, koirani, entinen mieheni, ystäväni, muutamaa tuttavaa ja vierasta unohtamatta.
Kun lähdin vanhempieni kotoa omilleni 18-vuotiaana, noin 15-vuotta sitten, aloin etsiä kotia. Matkalla olen asunut useassa eri asunnossa, kotia löytämättä. Kunnes viimein hiljattain astuin kotiini, sydämeeni. Huomaten, koti oli koko ajan mukanani.
Minä Olen! Minä Riitän!
Tietoisesti olen ottanut erilaisia oppikursseja, vastaan tulevilta ihmisiltä ja havainnut kasvavani koko ajan. Huomatakseni olevani itse itselleni vaativin opettaja.
Ajoittain mieli ja keho heittävät kaiken opitun koetukseen. Hakien hyväksyntää kaikille tunteille, opituille ja sille, mikä on vielä sisäistämättä. Etsien seuraavaa tasoa elämän tiellä
Elämäni on pidempään ollut jatkuvassa muutoksessa, eikä se ole loppumassa. Tasapainon löytäminen muutoksen keskellä on haastavaa, mutta senkin voi saavuttaa. Kaiken avain on rakkaus, rakkaus itseä kohtaan ja sen myötä rakastaminen kaikkia ja kaikkea muuta ympärilläni.
Tämä matka on ikuinen ja minä haluan kulkea sen. Valossa kulkien se on helpompaa, hyväksynnän ja kiitollisuuden avulla. Joten minä valitsen Valon ja Rakkauden.
”..Seisotaan loppuun asti Valon puolella!..” (Kappaleesta: Tuun sun luo/Mikko Harju)
-K-