Etsijä!
Avaan koneen uudelleen ja uudelleen, tuijottaakseni tyhjää näyttöä. Sanoja ei tule. Lopulta aloitan kirjoittamaan, sanat tuntuvat tutulta. Avaan kirjoittamani tekstit eteeni ja hetken selattua pysähdyn lukemaan ”uusinta” kirjoitustani muutaman kuukauden takaa. Olen edelleen samassa tilassa, samoissa tunteissa. Jotain on kumminkin muuttunut, minä.
Ulkoisesti kaikki on samalla tavalla, kuin tuon tekstin aikoihin. Sisälläni on tapahtunut kumminkin muutosta, tämä muutos on jatkuvaa. Ajoittain se on hyvin väsyttävää, voimia vievää, jopa uuvuttavaa ja saa turhautumaan. Eikö tämä IKINÄ lopu?
Tuntuu kuin olisin viimeisen puolen vuoden aikana käynyt useamman vuoden, tarkemmin ajatellen koko elämäni likapyykkiä läpi. Jota on seurannut tyhjät tilat ja taas uudelleen käymiset. Kunnes tuo kaikki opittu, on sisäistetty.
Suljen taas koneen, tuntuu ettei tyhjän ruudun tuijottaminen todella johda mihinkään. Tiedostan, että minun on oltava kärsivällinen ja annettava siis itselleni aikaa. Muistettava, että kaikki tapahtuu JUURI oikeaan aikaan. Hengitän itseäni tähän hetkeen ja nukahdan uneen.
Uusi aamu, uusi päivä ja myös uusi mahdollisuus.
Juon aamukahvia, kun minut valtaa halu taas avata kone, eilen iltainen toistuu. Haluan kirjoittaa pysähdyksestä ja sanat tuntuvat jälleen tutulta. Selaan vanhoja tekstejä ja vuoden takaa löytyy teksti: Hengitän, Pysähdyn, Olen! Joka kuvaa täysin sen, mitä tämä hetki, nämä tunteet minulle ovat.
Luen vanhan tekstini ja tietoisuus aukeaa, alan kirjoittamaan läpikäyntiä, viimeisestä vuodesta vai jopa elämästäni!
Hymy leviää huulilleni, olen koko sydämelläni, kehollani, mielelläni ja energioissani täynä kiitollisuutta kaikesta tästä, mitä olen tähän astisen elämäni aikana saanut kokea. Sydän rajatonta rakkautta täynä, sielu levollisesti hyväksyen, tunnen olevani juuriani myöten onnellinen.
Iho väreillen, koen sen; Olen VAPAA olemaan se kuka MINÄ olen!
-K-
