Uudenlainen nainen.
Kuinka monta kertaa täytyy hukata itsensä löytääkseen perille? Löytääkseen sydämeensä? Kuinka monta väärää rakkautta tarvitaan löytääkseen sen oikean? Itsensä! Kuinka paljon vaaditaan, että voi olla kokonainen? Ei enää yksinään yksinäinen.
Olen lähellä, olen saapumassa tämän tien päähän. Seuraavaan risteykseen. Tieto siitä, luottamus ja usko, ovat lähes iskostuneet sisimpääni.
En kumminkaan ole perillä, en ole valmis. Uskoani horjutetaan ja vielä minä horjun. Nopeasti löydän kumminkin takaisin tielle. Tie löytyy helposti, sillä se on kirkas. Sitä se ei aina ole ollut. Tie kirkastuu ja selkenee samalla kuin tavoitteeni vakaantuu ja tulee lähemmäs.
Luottamus, katoaa ajoittain. Saattaa mennä useampi päivä sumussa, kunnes päälle heitetään totaalinen pyörremyrsky, joka pyytää vain luottamaan.
Minua väsyttää ja joka paikkaan sattuu, ajatus ei toimi ja keho pyytää vain aikaa. Pyytää hetkeksi pysähtymään ja olemaan, antautumaan ja luottamaan.
Samaan aikaan myrskyn silmässä, tieto häviää, uskomuksia ja kaikkea opittua ravistellaan. Kierrokset tihenevät ja yhä useammin huomaan olevani keskellä tyhjyyden ja tietämättömyyden keskusta. Samaan aikaan ympärilläni kaikki mennyt on hävityksen kynsissä, kuin tornaadon uhrina. Ja minä yksin seison pyörteen hiljaisen keskuksen suojassa.
Olen liikkeessä, olen menossa jonnekkin. En voi tehdä itse mitään, en voi ohjata suuntaani, en matkaani.
Lopulta sekasotku helpottaa. Sumupilvi hälvenee ja hiljaisuuden vallitessa eteen avautuu uusi, selkeämpi näkymä. Kaikki on puhtaampaa, kirkkaampaa, aidompaa ja selkeämpää! Kaikki on riisuttu, olen puhdas, valmis ja avoin kaikelle uudelle. Olen valmis itse elämälle!
Sisälläni vallitsee rauha, joka täyttää minut varpaista päälakeen ja noin metrin ympärysmitalta, joka suuntaan. Sisäinen rauha, jollaista en ennen ole tuntenut. Aivain, kuin olisin syntynyt uudelleen, vielä kertaalleen. Nyt en enää lapsuuteen, en nuoruuteen, vain naiseuteen ja aikuisuuteen. Valoon ja rakkauteen!
-K-
