Ensimmäinen kirjoitus, hieman minusta
Itselleni työnteko on aina ollut tärkeässä roolissa elämässäni ja puolet elämästäni olenkin tehnyt töitä kaupan alalla mm. myyjänä, kouluttajana/valmentajana sekä esimiehenä. Rakastan ihmisten kohtaamista ja sen suomia mahdollisuuksia oppia jokaiselta tapaamaltani ihmiseltä jotakin. On ihanaa pystyä vaikuttamaan ihmisten elämään positiivisesti ja pyrkiä luomaan ilon ja hyväksynnän ilmapiiriä. Rakastan myös yksinoloa, metsiä, luontoa, raskasta treeniä salilla, joogaa, meditointia. Näistä saan voimaa tähän tällä hetkellä täysinäiseltä ja hektiseltäkin tuntuvaan perhearkeen. Rakastan kirjoja, lukemista ja jatkuva uuden oppiminen, itsensä kehittäminen ja tiedonjano ovat aina olleet tärkeä osa minua. Myös kirjoittaminen ja asioiden käsittely kirjoittamalla on kulkenut mukanani. Olen vuosien aikana lueskellut paljon kehon hyvinvointiin liittyviä asioita mm. ravitsemusta, mielen toimintaa ja sen suomia mahdollisuuksia, henkisyyttä.Nyt syksyllä (joka on muuten lempivuodenaikani!!) otan ison askeleen ja muutan elämäni suuntaa totaalisesti. Tein äitiysvapaani aikana päätöksen jättää esimiestyöni kaupan alalla taakse ja aloitan elokuussa 2016 opinnot Tampereen Urheiluhierojakoululla. Haluan opiskella ihmisyyttä kokonaisuutena ja kaipaan henkisyyden rinnalle myös käsin kosketeltavaa tietoa ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta. Olen todella kiinnostunut kehon ja tunteiden yhteydestä ja haluan tulevaisuudessa yhdistää kehon ja mielen hoidon työssäni. Haluan auttaa ihmisiä rentoutumaan sekä kehollisesti että emotionaalisesti.
Feminiininen puoleni on auttanut minua olemaan lempeämpi ja armollisempi itselleni ja muille. Omien henkisten prosessien myötä olen löytänyt itselleni uusia ystäviä ja haluan opetella olemaan täysin auki ja oma itseni myös naisten seurassa. Teini-iän ja silloisten kokemusten pohjalta en ole tätä uskaltanut tehdä vaan enemmänkin pelännyt naisia ja syvempää ystävystymistä. Hakeuduin miesten seuraan ja pyrin olemaan kova ja hyvä jätkä. Tämä oli hyvin luonnollista minulle, olenhan lapsuuteni viettänyt kahden veljeni kanssa, jotka edelleen ovat parhaimpia ja luotetuimpia ystäviäni. Pikkuhiljaa olen kuitenkin alkanut ymmärtää todellisen vahvuuden piilevän juuri herkkyydessäni, omana itsenä olemisessa ja yhteistyössä naisten kanssa. Meissä naisissa on valtava voima ja energia kun päätämme tukea ja nostaa toisiamme kadehtimisen sijaan. Lempeästi, pakottamatta, rakkaudella hyväksyen pystymme muuttamaan maskuliinista maailmaa, auttamaan toisiamme kasvamaan täyteen kukoistukseen ja löytämään syvälle piilevät intuitiiviset taitomme ja todellisen sydämen viisauden.Olen puoliso miehelleni, jota rakastan syvästi. Miehelle, joka tuo valtavasti iloa ja turvallisuuden tunnetta elämääni ja jonka tukemana olen saanut purkaa vanhoja uskomuksiani ja kyseenalaisia malleja parisuhteesta. Olen oppinut tasa-arvoisesta, kumppania arvostavasta parisuhteesta, jossa saisin pelotta olla juuri se nainen joka olen. Olen alkanut ymmärtää, millaista todellinen rakkaus voi olla ja millaista kohtelua en enää ansaitse. Olen oppinut myös katsomaan peiliin ja ymmärtänyt, että ongelmat mielessäni johtuvat kaikki minusta, voin itse halutessani päästää niistä irti ja elää nykyhetkessä ilman vanhoja tunnelukkoja ja suojamuureja. Jonain päivänä voin olla niistä täysin vapaa. Ongelmia ei poistanut paikkakunnan, kaveripiirin tai parisuhteen vaihtaminen. Vain oma halu ymmärtää syvintä itseä ja kohdata oma totuus rohkeasti, sydän avoimena ja valmiina vastaanottamaan kaiken mitä minussa nousee esiin.
Tässä blogissa haluan kirjoittaa tuntemuksistani, oivalluksista, ilon aiheista ja kasvun paikoista tämän muutosmatkan varrelta sekä mielenkiintoisista aiheista tulevaan työhöni liittyen.
Jatkan siis mielenmaisemani käsittelyä kirjoittamalla ja samalla opin voittamaan epävarmuuteni ja pelkoni tulla nähdyksi. Tämä muutoksen tekeminen ja asioiden julkisesti jakaminen ei todellakaan tarkoita sitä, ettenkö pelkäisi vaan sitä, että jatkan unelmieni toteuttamista peloista huolimatta. Tiedän, että maailmani ja kokemukseni laajenevat vain tekemällä itselleni uusia asioita, jotka tuntuvat jännittäviltä jopa pelottavilta, mutta kuitenkin niin oikeilta minulle. Peloistani huolimatta luotan vahvasti elämään ja universumin tukeen. Elämä kantaa aina ja kaikki tapahtuu meille juuri oikealla hetkellä. Oma tehtävä on oivaltaa kaiken tapahtuneen merkitys, kiittää ja toimia niin kuin sydän sanoo.
Millaisia kokemuksia sinulla on pelkojen voittamisesta tai epämukavuusalueelle menosta? Oletko ottanut pieniä askelia muuttaaksesi elämääsi haluamaasi suuntaan? Vai oletko ehkä tehnyt jonkin suuremman muutoksen elämässäsi? Olisi ihanaa kuulla kokemuksiasi.
Rakkaudella
Laura