Edelleen valitsen rakkauden

Sain synnyin lahjakseni rakkauden, niin kuin kuka vain meistä voi sen valita. Meni aika kauan ymmärtää, mitä vaatii pysyä rakkaudessa ja sitähän saa opetella koko elämän.
Oppiläksynä rakkaus, ei ole se helpoin. Luottamus, usko ja toivo, onko nekään nyt helppoja pitää yllä ja hakea vahvistusta ulkopuolelta? Mutta rakkaus, tuo kaiken hyväksyvä, anteeksi antava ja niin, pirun vaativa valinta, joka kestää kaiken. Se on meissä kaikissa ja silti ei ole. Se on joka puolella ja kumminkaan se ei aina näy.

Ties monetta kertaa kuljen tietäni eteenpäin sydän särkyneenä. En kumminkaan ole yksin, enkä ole aiemminkaan ollut. Ja vaikka tällä kertaa lähtösi sai minut lohduttomiin kyyneleisiin, en osaa olla vihainen. Kuulen vain sanasi mielessäni ja tunnen kyyneleiden polttavan silmissäni, kunnes kyynelvirta valuu vuolaana poskillani. Vaikka mielessäni huudan ei, annan sinun mennä enkä pyydä sinua jäämään. Samalla annan satulinnan sortua, uskon polttavasta kaiken voittavasta ja tulen läpi tulevasta rakkaudesta murentua, rakkaudesta joka ei koskaan hylkää. Annan lapsen kaltaisen uskon valua kyyneleiden mukana pois. Ymmärrän vaaleanpunaisten lasien merkityksen, ensihuuman tarkoituksen ja ymmärrän taas selvemmin rakkauden olevan valinta, eikä pelkkä tunne. Minä hyväksyn kokemani tunteet ja tiedostan, ettei tämä näin helposti tule menemään ja viha tulee vielä aikanaan. Nyt annan kumminkin surun tulla, sillä tarvitsen surua mennäkseni eteenpäin kohti, jotain parempaa. Kohti sitä rakkautta, jossa järki ja tunteet ovat mukana.

Kuinka ihminen, joka on elänyt ja kokenut pettymyksiä, surua ja kipua rakkaudessa osaisikaan heti rakastaa pyytteettömästi, hyväksyen ja luottaen? En usko, että ihan helposti, vaikka se mahdollista onkin korjaavien kokemusten jälkeen. Ympäristömme muovaa meitä koko ajan ja jo ensimmäisinä ikävuosinamme otamme sieltä vaikutteita. Tunnetaitomme alkavat kehittyä jo ennen syntymäämme, kohdussa ollessamme ja muodostamme ensimmäiset ja ehkä ohjaavimmat kommunikaatiotaitomme elinikämme ensimmäisien vuosien aikana. Kokemuksemme, biologiamme ja perintömme sekä ympäristömme vaikuttavat siihen, miten reagoimme sosiaalisissa tilanteissa. Läheiset suhteet antavat meille kokemuksellista oppimista omien tunteidemme säätelyyn ja mitä läheisempi toinen ihminen on tai hänestä tulee, sitä enemmän hän voi aktivoida meissä olevia haavoja aukeamaan. Onneksi meillä on koko elämämme aikaa oppia virheistämme, muuttaa käytöstämme ja tapojamme. Tulla näkyvämmiksi, ennen kaikkea itsellemme ja päättää joka päivä valita, rakastaa itseämme, sellaisina kuin juuri tällä hetkellä olemme.

 

 

Vain muutos on jatkuvaa ja me kaikki muovaannumme koko ajan maailman muuttuessa.

Minä päätin valita rakkauden ja saman valinnan teen joka aamu. Siltikin tai ehkäpä juurikin siksi seison uudestaan ja uudestaan risteyksessä, jossa pysähdyn kuuntelemaan vastausta sisältäni, sydämestäni. Ja sitten valitsen sen, mikä tuntuu hyvältä ja on järkevin minulle. Sillä hyvinvointi on ihmisen luonnollinen olotila.

Katri

Lisää kirjoittajalta Taivas ei oo rajana/Katri

Avioeron hinta

Perutan pois päiväkoti-koulun parkkipaikalta, näen lapseni kauempana odottamassa koulunkellon soimista. Kaksi muuta...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.