Sydämen aika
Minulle aika ei ole enää lineaarinen. Aikani ei etene enää kellon sekuntiviisarin mukana, vaan olen huomannut, että kehoni viestii ajan kulumisen. Aika on muuttuva. Välillä se hidastuu ja pysähtyy, sitten taas aukeaa ja lopulta palaa takaisin rytmiin, jonka voi tunnistaa samaksi muiden kanssa. Viime vuosi, vuosi 2025, oli minulle numerologisesti vuosi 9 — syklin viimeinen vuosi. Koin vuoden sulkeutumisen ja irtipäästämisen vuotena. Minulla ei ollut kiire mihinkään, sillä tuntui siltä, että oli aika pysähtyä näkemään kaiken sen mitä edellisten vuosien aikana olin oppinut. Oli tullut aika palata itseeni ja oman sydämen tahtiin kaiken sen opin kanssa, mitä edelliset kahdeksan vuotta oli minulle opettanut. Oli aika olla läsnä itselleni.
Matkani vuosien halki
2017 (vuosi 1): Uusi alku.
Avioliittoni päättyi ja tunsin kehoni sanovan ”kyllä” erolle. Alkoi irtaantumisen aikakausi. Vastassani oli tyhjiö, mutta koska kaikki minussa tuntui avautuvan uudelleen, koin kaiken kivun keskellä myös iloa ja rauhaa.
2018 (vuosi 2): Kohtaamisten aikaa.
Lempeä rakkaus saapui elämääni kuin auringonsäde, mutta samalla itsetuntemuksen kerrokset alkoivat avautua uudella tasolla. En tuntenut vielä uutta itseäni ja kannoin mukana vanhoja käytös- ja ajatusmalleja. Peilit kirkastuivat.
2019 (vuosi 3): Ilmaisu ja suru.
Tämä vuosi kuljetti minua sisäiseen matkaan, jossa suru, kaipaus ja yksinolo loivat tilaa syvemmälle yhteydelle itseeni. Tein valintoja, joita en aiemmin ollut uskaltanut tehdä ja aloin luottamaan, että minua kannetaan. Vaikka en useinkaan tiennyt miten.
2020 (vuosi 4): Juurtuminen.
Rakkaus elämää kohtaan avasi sydämeni kerros kerrokselta. Opin uuden laista elämän rytmiä, hyväksyin ja elin koko ajan voimakkaammin hetkessä.
2021 (vuosi 5): Vapauden valinta.
Avioeron hinnan tunnistaminen ja hyväksyminen. Alkoi elämän uudelleen rakentaminen.
2022 (vuosi 6): Sydän auki, haavoittuvuus.
Opin, että haavoittuvuus ei ole heikkoutta, vaan suurinta mahdollista rohkeutta. Taivas laskeutui hetkeksi maan päälle.
2023 (vuosi 7): Henkinen murros.
Yksin olemisen hiljaisuudessa nousivat esiin lapsuuden traumat, vanhemmuuden syvät kysymykset ja rakkauden jättämien jälkien ymmärtäminen.
2024 (vuosi 8): Rakenteiden ja tunteiden yhteys.
Elämän rakenteiden vaikutusten havaitseminen, uudenlaisten tunneprosessien ja mentalisaation harjoittaminen loivat perustaa, jonka päällä voin seistä, vaikka ympärillä kaikki vanhat rakenteet murtuivat näkyvämmin kuin koskaan aiemmin.
Viime vuosi (9) 2025 – Mitä kehoni tietää ennen kuin mieli ehtii mukaan
Vuosi alkoi hiljaisuudella. Eräänlaisena tilana, jossa kaikki ylimääräinen oli poistumassa. Kehoni vaati lepoa. Pelkkä hetkittäinen hengähtäminen ei riittänyt. Kaipasin syvää pysähtymistä. Nukuin paljon, olin läsnä itselleni ja kuuntelin. Kuulin hiljaisuudessa, kuinka sydämeni sykki tavallista hitaammin, aivan kuin sekin olisi sammumassa.
Yksin oleminen ei ollut minulle enää yksinäisyyttä. Vaan yksinäisyydessä oli syntynyt rauhan ja turvan tilan, paikka jossa levätä. Kevään tullen yksinolo alkoi soida uudella taajuudella. Sävelissä saattoi kuulla ripauksen haikeutta. Tunsin kuinka irtipäästäisen hetki alkoi lähestyä, mutta irtipäästäminen ei tapahtuisi fyysisessä todellisuudessa. Vaan tällä kertaa koin, että jotain on jäämässä pois elämästäni lopullisesti. Jotain mitä olin kantanut sisälläni pitkään.
Irtipäästö ilman objektia – identiteetin irrotus
Kevään aikana sydämen muoto alkoi toistua edessäni, luonnossa, kivissä, lehdissä ja juurissa. Näin sydämiä kaikkialla missä kuljin. Muistan edellisen kerran, jolloin näin sydämiä samoin. Silloin irtauduin parisuhteesta. Nyt ei ole suhdetta, mutta suunta on sama – kohti itseä.
Aavistan myös, että työssä tapahtuisi muutos. Vielä silloin en tiennyt mitä, mutta tuntui kuin jokin roolini olisi täyttynyt. Aivan kuin olisin täyttänyt jonkin tehtävän, jotain oli tullut valmiiksi.
Vuodet 2025 ja 2026 ovat siirtymävaihe – siirtymä uudeksi minäksi.
Enää en tee. Minä olen. Se ei aina ole helppoa. Mieli haluaa tietää ja mieli hoputtaa. Mutta keholla on nyt oma rytmi. Keho tietää oikean ajan.
Sydämen aika
Tänään en ajattele aikaa, vaan tunnen sen. Fenomenologisesti koen ajan siirtyneen päästä sydämeen. Sydämen alueella virtaa ajallinen tieto, ei kellon viisareiden tahtiin vaan sykkeen muodossa. Näissä hetkissä ymmärrys ei tule lauseina; se tulee hiljaisuutena. Ja hiljaisuuden keskeltä nousi ymmärrys:
”Minä olen siirtynyt aikaan, jossa ei ole väärää ja oikeaa. On vain hetkiä, joiden tehtävä on antaa tilaa jollekin uudelle.”
Kiitos ajalle
Nämä vuodet eivät ole olleet rakentamista, vaan hiljaisuutta ja sumua. Ei suorittamista, vaan pysähtymistä sen tiedon äärelle, joka minulla on. Ei suunnitelmia, vaan muistoja. Astumista sydämen porteille, jolloin mieli seisoo hiljaa, jotta keho voi puhua.
Olen valmis, vaikken tiedä mihin. Olen ehjä, vaikken ole särötön. Olen läsnä, ja se riittää.
Nyt uuden ajan kynnyksellä kirjoitan ajalle kiitoksen: Kiitos, että kannoit. Kiitos, että palautit minut itseeni.
-K-
