Aika ottaa itseä niskasta kiinni?
Loman jälkeen pitäisi jaksaa. Mutta entä jos ei jaksakaan?
Puhutaanpa hetki siitä, mistä ei työpaikan kahvipöydässä aina uskalleta. Siitä, että lomalla ei ehkä saanut levättyä – ei ainakaan niin, että keho ja mieli olisivat palautuneet. Että uni oli katkonaista, elämä kuormittavaa ja mieli pyöri vielä kevään ylivireydessä. Että nyt, kun pitäisi olla “täynnä virtaa”, huomaat ajattelevasi: ”Mä en millään jaksa taas tätä samaa rumbaa, mutta pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni.”
Jos tämä tuntuu tutulta, et ole yksin. Moni herkkä, tunnollinen, uupunut tai rajojensa kanssa kipuileva kokee juuri näin. Ja tämä tunne ansaitsee tulla nähdyksi – ilman että sitä tarvitsee piilottaa hymyn tai reippauden taakse.
- Tässä hetkessä ei tarvita ryhtiliikettä tai uusia tavoitteita.
- Käärittäviä hihoja ei ehkä enää edes ole.
- Ei tarvitse “ottaa itseä niskasta kiinni” ja pyrkiä parempaan versioon itsestään.
Sen sijaan voisi pysähtyä tämän äärelle: Mitä minä tunnen ja mitä oikeasti tarvitsen juuri nyt?
Ehkä se on hetki hiljaisuudessa. Ehkä lupa kieltäytyä jostakin, mitä et jaksa. Ehkä se on sitä, että kätesi pysyy alhaalla, kun työpaikan projektiin etsitään vapaaehtoista. Ehkä se ei olekaan uusi kehittävä kurssi vapaa-ajalle, vaan aikaa olla ja tehdä sen mukaan, miltä sinusta juuri sillä hetkellä tuntuu.
Muista: väsymys ei tee sinusta heikkoa, vaan kertoo, että olet ollut vahva liian pitkään. Sinun ei tarvitse todistaa jaksamistasi kenellekään. On arvokasta, että annat itsellesi luvan pysähtyä ja kohdata sen, mitä sisälläsi liikkuu.
Lempeydellä, Heli
~~~
Instagramissa tilillä @sun.askeleita kirjoitan omien rajojen löytämisestä, liiallisesta kiltteydestä, miellyttämisestä, herkkyydestä ja uupumisesta — ennen kaikkea ihmisyydestä. Kurkista ja tule seuraamaan.
