Oletko loppuun asti pärjännyt?
Jo pienenä monet oppivat, että lepo on ansaittava. Että ensin pitää suorittaa, pärjätä, auttaa muita, olla hyödyllinen. Ja vasta sitten – ehkä – saa hengähtää.
Ehkä, jos kukaan ei enää tarvitse.
Ehkä, jos joku huomaa minut ja antaa luvan.
Ehkä, jos kukaan ei näe.
Loppuun asti pärjääminen näyttää usein ulospäin siltä, että kaikki on hallussa. Aikataulut pyörivät, työt hoituvat, läheiset saavat sinulta kaiken mitä tarvitsevat.
Pinnalta katsottuna ei näy väsymys, ei pakotettu jaksaminen, ei se, että päivän päätteeksi hengität liian pinnallisesti, etkä osaa enää vain olla.
Lepääminen ilman syyllisyyttä voi tuntua miltei mahdottomalta. Itsekeskeiseltä. Laiskalta. Varsinkin, jos sisin on täynnä näkymättömiä sääntöjä:
En saa olla heikko.
Aikuisen kuuluu jaksaa.
Muiden tarpeet menevät edelle.
Vasta sitten kun kaikki on tehty.
Mutta milloin kaikki on tehty?
Monet uupuvat luullen, etteivät ole riittävän vahvoja. Tosi asiassa he ovatkin olleet sitä aivan liian pitkään. Ilman pysähtymistä. Ilman että kukaan kysyi: ”Entä sinä?” Tai jos kysyikin, vastaus tulee automaatiolla: ”Mä pärjään. Pakkohan se on.”
Pärjäämisen kaapu voi olla niin tuttu, että sen huomaa vasta sitten kun hartiat ovat kroonisesti kipeät, mieli sumussa ja ilo kadonnut elämästä. Ja silti syvällä sisimmässä voi tuntua vaikealta pysähtyä. Tuntuu väärältä istua alas, jos tiskit odottavat. Tuntuu itsekkäältä sanoa: ”Nyt en jaksa.” Tuntuu laiskalta valita lepo, vaikka koko keho ja mieli sitä huutavat.
Mutta lepo ei ole palkinto.
Se on perustarve.
Se on oikeus, ei ylellisyys.
Lepo on peruna. Ei kaviaari tai luksuslaukku.
Ja jos lepo tuntuu vaikealta, se ei tarkoita, että olet huono. Se tarkoittaa, että olet tottunut selviämään. Tottunut unohtamaan itsesi, jotta muut eivät unohtaisi sinua. Ja mitä enemmän unohdat itsesi, sitä näkymättömämmäksi muutut myös toisille – tekemisesi huomataan, sinua ja tarpeitasi ei niinkään.
Olisiko aika muistaa itsesi?
Levätä.
Ja kun syyllisyys hiipii kylkeen, silittää sitä lempeästi ja sanoa: ”Minä saan levätä. Ihan vain siksi, että olen olemassa”.
~~~
Tutustu lisää ajatuksiini Instagramissa @sun.askeleita
