Huippu-urheilijakaan ei tee maksimisuoritusta joka päivä – miksi sinun pitäisi?
Ajattele huippu-urheilijaa. Hän harjoittelee päivittäin, mutta ei yritä juosta täysillä jokaisessa treenissä. Keho ja mieli tarvitsevat kevyempiä päiviä – ja myös ihan rehellistä lepoa. Oikealla kombinaatiolla ja tasapainolla päästään H-hetkellä parhaisiin tuloksiin.
Entä me oman elämämme huippu-urheilijat? Arjen kiireissä ja paineessa meistä moni suistuu elämään kuin jokainen hetki olisi se Hoo. Se tilanne, jossa on puristettava itsestä kaikki mehut irti. Kun yrittää vetää täysillä jokaisen päivän, olla tehokas, suorittaa täydellisesti ja jaksaa loputtomasti, pääsee kyllä heittäytymään maaliin, loppupisteeseen. Ehkä nopeammin kuin arvaakaan. Ja kun kaatuu, seuraa pettymys. Omaan itseen.
Maksimisuoritusta tarvitaan arjen elossa melko harvoin. Keskiverto riittäisi varsin hyvin, varsin usein. Maksimin ja riittävän lisäksi tulisi olla tarpeeksi myös Ellun kanailua – hoidetaan asialliset hommat ja sitten hömelöidään, löhöillään, tehdään asioita koska halutaan, ei koska täytyy. Tanssitaan kuin kukaan ei näkisi.
Auts, osui.
Ellun kanailu on vaikeaa suorittamiseen taipuvaiselle! Vaikeaa, mutta ei mahdotonta!
Tärkein harjoitus meistä monille ei ole itsensä piiskaaminen, vaan sen opettelu, milloin hidastaa. Ja sitten milloin lopettaa, laittaa kruunun päähän ja kumpparit jalkaan, eikä kierrä lätäköitä.
Koska juuri ne hetket, kun et yritä olla täydellinen, tekevät sinusta vahvemman.
Lempeydellä Heli
~~~
Löydät muita ajatuksiani Instagramista tililtäni @sun.askeleita
