Anna itsesi loistaa

Aivan blogini ensimmäisissä teksteissä kerroin siitä, millainen pato murtui, kun tein päätöksen siitä, että haluan kirjoittaa ilosta, henkisyydestä ja sydäntietoisuudesta. Aineeton maailma eli ns henkisyys on aina ollut sisälläni.

Olen aina tuntenut kutsun kohti asioita fyysisyyden tuolla puolen. Itseasiassa upein olo minulla oli, kun luin henkisiä kirjoja tai pohdin syntyjä syviä.

Vuosiin en ymmärtänyt, että tämä on kutsumukseni. Mitä enemmän aikaa kului, mitä tietoisemmaksi tulin, sitä enemmän tunsin liki pakottavan tunteen tehdä jotakin, purkaa sanoksi kaikki se loputon tieto, joka mieleeni nostettiin.

Olen nyt kirjoittanut muutaman kuukauden ja jo tämän myötä olen saanut nousta niin vahvasti tietoisuuteen ja valoon, että olen jatkuvasti ns viidennellä ulottuvuudella. Se vaati siis sen, että alan toteuttaa omaa sieluntehtävääni.

Samalla olen rikkonut rajoja ja noussut omaan voimaani, sillä en kirjoita normiaiheista kuten muodista, ruoanlaitosta, perhe-elämästä, vaan asiasta, joka vielä oudoksuttaa valtavirrassa. Joskin ei kauaa, sillä yhä useampi tuntee vahvasti sielunsa sisäisen kutsun ja miettii rohkenisiko ulos henkisestä kaapistaan. Sydäntietoisuus, värähtelyt ja aineeton maailma kutsuvat yhä suurempia joukkoja.

Kun seisoo omassa voimassaan, on rehellisesti sitä mitä on, eikä himmennä loistoaan kenenkään toisen takia, voi yllättyä. Sen sijaan, että kukaan kääntäisi sinulle selkäänsä, saatatkin saada päinvastaisen reaktion. Voit omalla toiminallasi tuoda esiin sen, että on tarpeellista olla juuri sitä mitä on. Naamiot ovat turhia.

Tarkoitus on loistaa ja toteuttaa omaa tehtäväänsä juuri kuten parhaakseen näkee. Sinun valosi valaisee toistenkin polkua.