Jotakin aitoa – hyvää ja kaunista

Jotakin aitoa – hyvää ja kaunista

Keittiön pöydälläni ovat värikkäät oksat lasisessa maljakossa. Viime sunnuntaina oli palmusunnuntai, päivä jolloin lapsenlapseni tulivat perinteisesti virpomaan. Heidät on aina ilo saada luokseni.

Oksat tuovat paitsi väriä, mutta niissä on myös jotakin paljon enemmän. Niissä elävät luonto, luovuus ja ilo. Ne kantavat mukanaan viattomuutta, lempeyttä ja hyvän toivomista. Oksia oli askarreltu suurella innostuksella. Niissä näkyi lapsen luottamus hyvään ja kauniiseen.

Pienten asioiden voima

Samaan aikaan maailma ympärillämme näyttäytyy levottomana ja epävakaana. Uutisointi välittää meille jatkuvasti materiaalia sodasta ja sekasorrosta ruokkien epävarmuutta ja pelkoa.

Kun maailma näyttää epävakaisuutensa, hulluutensa ja raadollisuutensa, tarvitsemme vastapainoksi jotakin, mikä muistuttaa meitä toisenlaisesta todellisuudesta.

Pienet arjen yhteiset hetket, kuten lasten hymy ja virpominen, voivat olla juuri tällaisia valon pilkahduksia. Ne muistuttavat, että ilon ja luottamuksen lähteet ovat usein hyvin lähellä – kohtaamisissa, ystävyydessä ja yhdessä koetuissa hetkissä.

Ilo ja luottamus ovat kuin pohjavirta, joka kantaa meitä eteenpäin myös vaikeina ja haastavina aikoina.

Ystävällisyys kantaa

Värikkäät oksat muistuttavat juuri siitä, mikä on tärkeää: välittäminen ja hyvän toivominen toiselle ihmiselle. Ne kertovat yhteisistä pienistä hetkistä, kohtaamisesta, lisääntyvästä valosta ja kevään kasvun ihmeestä.

Todellinen ja elämää kantava voima nousee ystävällisyydestä – sekä itseä että toisiamme kohtaan. Ystävällisyys valaisee pimeyttä, välittäminen luo turvallisuutta ja yhteyksiä toistemme välille ihonväristä, kansalaisuudesta, varallisuudesta, uskonnosta tai muista ominaisuuksistamme riippumatta.

Monet elämän tärkeimmistä asioista löytyvät läheltä: hiljaisuudesta, läsnäolosta, luonnosta ja toisistamme. Ne eivät arvota, tuomitse, vaan tarjoavat tilaa olla oma itsensä.

Kevät, luovuus ja uudistuminen

Luovuuskin tarvitsee turvaa ja vapautta kasvaakseen. Se ei synny sodasta, pakosta, vaan tilasta, jossa saa tutkia, leikkiä, kokeilla ja erehtyä. Toki kasvu ja kehitys vaativat myös ponnistelua ja haasteiden kohtaamista, mutta olennaista on se, mistä käsin toimimme – pelosta vai luottamuksesta.

Kaikki pieni ja kaunis on lopulta hyvin lähellä. Ne eivät vaadi ylenpalttisia nautintoja tai taloudellista vaurautta. Usein riittää hiljentyminen, vetäytyminen hetkeksi maailman hälystä, aika luonnossa, perheen tai ystävien kanssa.

Pääsiäinen – levon ja valon juhlaa

Pääsiäinen tarjoaa monelle meistä muutaman ylimääräisen vapaapäivän. Työssäkäyvälle ne ovat tervetulleita lepopäiviä arkikiireen keskelle. Pääsiäiseen liittyy omia perinteitä, vaikka sitä ei viettäisi uskonnollisena juhlana. Sitä voi juhlistaa myös kevään avautumisen, valon lisääntymisen ja luonnon uudistumisen vuoksi.

Kevääseen kuuluu usein myös kodin siivoaminen ja järjestely. Puhdas ja avarampi koti antaa tilaa myös mielelle rauhoittua. Juhlan ei kuitenkaan tarvitse olla suuri tai kuormittava – jokainen voi viettää sen omalla tavallaan ja omien voimavarojensa mukaan.

Parasta on, jos tänäkin pääsiäisenä se voisi tuoda meille väljyyttä, rentoutumisen, levon hetkiä, yhdessäoloa tai juuri sitä mitä tunnemme kaipaavamme eniten.

 

Kevään rytmissä eteenpäin

Värikkäät oksat keittiön pöydälläni muistuttavat minua tänäkin vuonna siitä, mikä elämässä on olennaista: luonto, välittäminen, pienet kohtaamiset ja lisääntyvä valo.

Toivon, että pääsiäinen tuo meille kaikille mahdollisuuden pysähtyä, uudistua ja antaa elämämme sykkiä hetken samaan tahtiin kevään raikkaan ja luovan voiman kanssa.