Vuosi sitten vietin ikimuistoisen viikon. Kyseessä oli
Ronski Koskyn ja
Magalie Bonneaun vetämä
Rising Together -niminen yhteisöllisen johtamisen valmennus. Ilman sitä en nyt olisi tässä, kirjoittamassa ensimmäistä postaustani uuteen blogiini.Enemmän kuin muiden johtamiseen, valmennuksessa keskityttiin oman elämän johtamiseen. Todella intensiivinen, retriittimäinen viikko oli kokonaisvaltainen ja transformatiivinen matka itsetuntemukseen. Kokemus todellakin muutti elämäni.
Rising together -retriitissä oppi todellakin heittäytymään. Kuva: Bob Mulé
Loppujen lopuksi on kuitenkin vaikea sanoa, mikä muutoksen aiheutti. Parinkymmenen hengen porukka hitsautui ryhmäksi, koin tulleeni hyväksytyksi, sain uusia ystäviä ja syvensin jo olemassa olevia ystävyyssuhteita. Löysin sekä omia kipukohtiani ja vahvuuksiani. Ehdin viikon aikana olla itseni sekä pahimmillani että parhaimmillani. Kaikki tunteet käytiin läpi, eikä kyyneliltä vältytty. Lisäksi ylitin itseni – tein jotain, mitä en ollut ikinä ennen uskaltanut: lauloin yksin lavalla. Ja kun pää tuli kerran avatuksi, olen vuoden aikana esiintynyt – luennoinut, laulanut tai vetänyt työpajoja – yhä uudestaan. Ja nautin siitä.Ehkäpä tärkein, pisimmälle kantavin opetus kuitenkin oli, että voidakseen tehdä jotain, mitä haluaa, ei välttämättä tarvitse opiskella virtuoosiksi. Ei tarvitse suorittaa tutkintoja ja diplomeja. Ei tarvitse olla täydellinen tai edes parempi kuin muut. Voi myös alkaa vain tehdä asioita, mihin tuntee kutsun. Voi aloittaa keskeneräisenä. Tekemällä oppii. Muilta oppii. Tärkeintä on heittäytyä, pistää itsensä likoon ja olla aidosti oma itsensä. Silloin elämä antaa jatkuvasti uusia mahdollisuuksia.
Sillä ajatuksella lähden tätä blogiakin kirjoittamaan. En ole mikään kaikkitietävä asiantuntija edes niistä asioista, mistä minulla on enemmän kokemusta ja/tai koulutusta. En ole mikään guru enkä shamaani. Olen kulkenut pitkän tien ja laajan kierroksen etsiessäni omaa polkuani, ja se, mikä tuntuu selkeältä tänään, ei ehkä ole sitä huomenna, ja toisin päin. En siis vielä tiedä tarkkaan, minne polkuni vie. Enkä ole välttämättä enää huomenna se, mitä olen tänään.
Jaan kuitenkin mielelläni kokemuksiani, pohdintojani ja minulle tärkeitä, ehkä arkipäiväisiäkin asioita. Annan myös vinkkejä tapahtumista ja kirjoista, jotka itseäni kiinnostavat tai joita luen. Jos joku blogiani oikeasti myös lukee, kuulisin mielelläni siitäkin: Kuka olet? Mitä ajatuksia kirjoitukseni herätti? Onko sinulla vastaavia kokemuksia? Mistä erityisesti haluaisit blogissani lukea?
