Ykseys on röyhkeälle itsevaltiaalle sana vailla merkitystä

 ”Humankind has not woven the web of life. We are but one thread within it. Whatever we do to the web, we do to ourselves. All things are connect.” –Chief Seattle-

 

Me olemme julistaneet itsemme valtiaiksi maailmaan, jonka johtoon meitä ei koskaan ole valittu tai pyydetty. Olemme itse kiivenneet valtaistuimelle ja alkaneet ahnaasti käyttämään valtaamme lupaa kysymättä.

Ja johtajina käyttäydymme röyhkeästi, itsekkäästi, epävarmasti. 

Ihmiskunta on nostanut itsensä erilliseksi osaksi kokonaisuutta, jonka yläpuolella se ei kuitenkaan ole, erkaantunut  juuristaan ja siitä syystä eksynyt monella tapaa niin yksilöinä kuin kollektiivinakin. Meistä tuntuu kuin olisimme vailla yhteyttä, vailla kiintopistettä, vailla kotia. Ja valta ja johtajuus on ainut turvamme.

Ihmiskunnan elosta voi olla montaa mieltä ja montaa mieltä ollaankin ja siksi entisestään jakautuneita, mutta mikään teoria, mikään kupla, mikään tutkimus, mikään tiede, mikään todiste, mikään uskomus, ei poista sitä tosiasiaa, että me eletään erillisyyden harhassa ja siitä syystä ollaan ajauduttu pois luonnollisesta tasapainosta. Monille pelkkä sana erillisyys ja ykseys ovat vieraita ja kummallisia sanoja vailla merkitystä.

Erkaantuminen saa meidät näkemään itsemme erillisinä luonnosta ja se on kovin röyhkeää. Esimerkiksi tämänhetkisessä maailmantilanteessa me yritetään pyristellä vastaan, näyttää voimamme ottelussa, jonka kehään olemme kiivenneet toteuttamaan taistoa, jota ei tosiasiassa edes käydä.

Kenties me pian kukistetaan älymme voimin tämänhetkinen näkymätön vihollisemme ja saadaan hetki pörhistellä ylivertaisuudessamme ja sitten jatkaa kuten aina, mutta se ei ole mitään muuta kuin omaa röyhkeyttämme, ei minkäänlainen lopullinen voitto ihmiskunnalle.

Ei Pyhän kanssa taistella vallasta, koska ei ole mitään taistoa mitä käydä. Ja niin kauan kuin äly on parrasvaloissa viisauden loistaessa poissaolollaan, jatkamme varjonyrkkeilyä.

Koska meillä ei ole yhteyttä Pyhään tietoisuuteen, katsoessamme ympärillemme näemme kuoria. Me kuvitellaan ihmisinä olevamme maan ja taivaan yläpuolella, vaikka me ollaan osa tätä. Me näemme mielessämme kuvan, joka on meihin todeksi painunut siitä, että me olisimme erillisiä olentoja luontoon nähden.

Tämä taas johtuu siitä, että olemme identifioituneet kehoiksemme ja miellämme sen osana sitä rakennelmaa, josta mielemme ja tietoisuutemme koostuu, jotka nekin näemme erillisinä suuremmasta tietoisuudesta – itsenäisenä osana “kaiken” muun ulkopuolella. Mutta meidän keho kuuluu maalle, meidän keho on osa tämän planeetan tietoisuutta.

Meidän keho on luonto siinä missä puu, lintu, ruohonkorsi, vesi tai ilma. Me ei olla enempää ja silti kaikki. Mutta ei yksivaltiaana, ei hallitsijana. Koska me näemme itsemme erillisinä, me kyetään raivaamaan metsät, repimään auki maat, tappamaan eläimet ja likaamaan vedet. Me ollaan hullaannuttu omaan kaikkivaltiuteen ja erillisyydestä käsin teemme sen vähillä tunnontuskilla, vailla ymmärrystä.

On ironista, että me tavallaan olemme oikeassa siinä, että olemme jotakin aivan mielettömän upeaa, koska me olemme. Me tosiaan olemme Pyhiä, mutta täysin eri tavalla kuin mitä luullaan. Ei erillisinä.

Meille annetaan jatkuvasti mahdollisuuksia pysähtyä, kääntyä sisäänpäin ja alkaa kokea pyhyys itsessämme. Sillä vasta kun tunnistaa pyhyyden itsessään, voi sen tunnistaa “ulkona”, sillä olemme yhtä. Aivan samaan tapaan kuin yksilönkin elämässä, oppiläksyt toistuvat samoina, kunnes ne tiedostetaan ja niitä aletaan käsittelemään.

Tulee aika, jollon tää suuri Viisaus painaa meidät polvilleen. Saa meidät vihdoin nöyrtymään ja kipuamaan alas valtaistuimeltamme.

Ja sieltä käsin me kenties nähdään, että se maa, johon meidät kaikkivaltiaat on nöyrästi pistetty  polvistumaan, sykkii Elämää.

Se on tietoinen olento. Se puu, jonka juurella me itketään, ottaa meidän suojiinsa. Vesi, joka ollaan pilattu, tarjoaa meille puhdistuksen. Eläimet, jotka ollaan pakotettu elämään ja kuolemaan hyödykkeinä, joita riistämme kuin ahneet kuninkaalliset, elävät taas meidän kanssa harmoniassa. Ja se taivas, jonka alla ollaan riehuttu,tarjoaa meille rajattomuutensa.

Ja vihdoin me nähdään, kuinka viisas ja pyhä Koti meillä on.

Ja silloin meillä on niin kaikin tavoin parempi olla, koska silloin meidän ei enää tarvitse etsiä itseämme ja paikkaamme vaan ymmärrämme ykseyden syvimmän olemuksen <3 Ja tavalla tai toisella tämä tulee tapahtumaan.

Jaan paljon sisältöä Ilon voiman -somesivuilla ♡ Instagram ja Facebook Ilon voima.

Kuinka normaalia on normaalimme?

 

Lisää kirjoittajalta Ilon voima/Tiia Jokisalo

Kaksoisliekkeys tuo kasvua, vaan ei draamaa

Kaksoisliekkeys (twin flame) on termi, jonka suhteen olen todella varovainen. Koen, että...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.