– Taivas ei oo rajana –

Metsä, savinen tie, kosteus.
Juoksen, niinkuin monena iltana aiemminkin. Sateen liukastama savi meinaa saada minut useaan otteeseen kaatumaan. Pysyn kumminkin pystyssä, juuri ja juuri, omilla voimillani.
Turhautuneisuus polttaa selässäni, olen väsynyt tilanteeseen jossa elän. Tiedän vain, vielä ei ole oikea aika lopulliselle muutokselle. Muutokselle, jota koko sydämelläni ja kehollani kaipaan ja tarvitsen. Muutokselle, joka tulee lopulta muuttamaan kaiken.
Korvillani on kuulokkeet, kuulen korvissani vaihtuvat biisit, jotka auttavat jatkamaan kevyttä, mutta ripeää askellusta kunnes alkaa soimaan..

”Täytyy antaa kaikkensa, jos haluu kylpee onnessa. Taivas ei oo rajana, tanssin avaruudessa..”

Kyyneleet kihoavat silmiini, jok​u on kirjoittanut sanat, jotka minun piti kuulla. Annan kyyneleiden virrata ja jalkojen rullata, samalla kuin kuuntelen..

”Mul on taskus pari unelmaa, mutta matkalla myös pari muuttujaa. Juuri kun on kaikki kaunista, joku vetää maton mun alta. Elämäs kaks vaihtoehtoa taistelen tai kaadun taistellessa. Luovuttaa ei löydy sanakirjasta, jonka pienenä sain faijalta.
Täytyy antaa kaikkensa jos haluu kylpee onnessa. Taivas ei oo rajana, tanssin avaruudessa. Vaik kaikki loppuis huomenna, mä omenapuun istutan. Taivas ei oo rajana, ranssin avaruudessa..”

Kelaan mennyttä elämääni, avioliittoani ja viime päiviä. Ajattelen lapsiani ja heidän kipujaan, suruaan. Ahdistus valtaa mieleni, tunnen kuinka petin kaikki. Minä en voinut, en pystynyt, enkä lopulta enää halunnut elää elämää, jollaista olin koko elämäni halunnut. Aloin katsomaan muiden ihmisten läpi, muiden toiveiden ohi ja keskittymään siihen ääneen, joka oli vuosia sisälläni huutanut. Huutanut; Olet jotain enemmän kuin uskotkaan, voit kurkoittaessasi tähtiin ylettyä, jos vain annat itsellesi luvan.

Minä olin se tyttö, joka halusi kiivetä korkeimmalle puunlatvaan.
Minä olin se, joka halusi lyhyet hiukset.
Minä olin ja minä olen edelleen se tyttö, jota kiinnosti mopot ja autot.Minä haluan potkia kivet pois tieltäni.
Tehdä ne uhkarohkeat temput.
Haluan seistä kallionkielkkeellä ja pudottautua tummaan veteen.
Minä olen halunnut ja minä haluan tuntea olevani vapaa.Haluan heittää korkokengät menemään, pyyhkiä punan huulista.
päästää hiukset tuulessa sotkeutumaan, seisoa sateessa tietäen,
minä olen vapaa!    -K-

”Liian monta mielipidettä, kertomassa oikeest ja väärästä. Älä usko kaikkien puheita. Kuuntele, mut tee sun valinta. Oot kaunis, rohkee ja elossa, tää maailma muuttuu teoilla. Voin salaisuuden paljastaa, taivas ei oo rajana..”

Tunnen kuinka niskaa ja hartioita kuumottaa. Aivan kuin pitkä, polttava, silkkinen nauha lähtisi lepattamaan minusta ja lopulta pääsee irti. Äsken suoraan minuun puhaltanut tuuli tyyntyy ja loppuu. Jotain lähtee minusta, lopullisesti. Kyynelvirta tyrehtyy, hymy kohoaa huulilleni, jatkan edelleen juoksuani. Loppumatka taittuu kevyemmin, tuntuu kuin mikään ei voisi saada sisälleni syttynyttä paloa sammumaan.

Mikko Harjun, kappaleesta Taivas ei oo rajana, tulee voima biisini ja samalla blogini nimi. Tuo mahtava kappale tulee usein esille juuri oikeaan aikaan, juuri silloin kun tuntuu, etten enää jaksaisi. Ja silloin saan taas voimaa jatkaa.

Välillä yksi päivä, viikko tai kuukausi tuntuu pitkältä. Silti universumissa se on vain aika ja aikaa on. Maailma muuttuu yksi ajatus, yksi teko, yksi ihminen kerrallaan. Mutta maailma muuttuu. En voi hypätä seuraavaan vaiheeseen ennen kuin olen tarpeeksi lähellä ylettyäkseni, en ennen kuin kaikki on valmista seuraavassa vaiheessa.
Ymmärrän nyt, toiset ovet aukeavat hitaammin kuin toiset. Minulla on vain tämä hetki ja jokaisen tämän hetken voin käyttää hyödykseni olemalla kiitollinen siitä, mitä minulla on nyt. Keskittymällä tähän ja jokaiseen pieneen askeleeseen matkan varrella oppien menneisyydestä, samalla jättäen menneisyyden taakseni. Kohta minä hyppään.

-K-