Soturista sohvaperuna, jumalattaresta kannattelija

Nainen janoaa mieheltä tiettyjä asioita kokeakseen olonsa turvalliseksi ja voidakseen antautua tälle, mutta miten antautua, jos toinen ei kykene syvään keskusteluun tai kavahtaa naisen itkua. Miten kohdata toinen syvästi, jos toinen ei kykene kohtaamaan itseään syvästi?

Ei mitenkään. Jos kumppani ei kykene kohtaamaan itseään, uskalla nähdä sisintään, osaa katsoa varjojaan ja käydä niitä läpi, pelkää tunteita, ei kohtaaminen voi tapahtua sillä syvyydellä kuin toinen toivoisi. Uskon, että me voimme kohdata toisemme täällä sillä syvyydellä, jolla olemme itse itsemme kohdanneet. Kaikki lähtee itsestä.

Se, mistä tämänkaltainen itsensä ja siten toisen kohtaaminen tapahtuu, on jotakin niin syvää, että sen täytyy avautua ihmisessä – ja ihmiselle itselleen, sitä ei voi toinen opettaa.  Kun oivallus tulee sisältä, se on täysin eri kokemus ja lopputulema. Kummassakin tulee olla halu matkata itsensä kautta toiseen.

Paikka, josta mies kohtaa naisen autenttisesti, on feminiini-  ja maskuliinienergian ytimessä, näiden ymmärtämisessä ja ilmentämisessä. Mies syttyy naisen luottamuksesta, ihailusta, antautumisesta, mutta naisen on vaikeaa tehdä näitä, jos mies ei luo sitä tilaa. Joten tavallaan näen, että mies on se avain tässä. Feminiini on se valtava voima, ydin, joka syttyy, kun mies antaa sille palon. Maskuliini on se, josta tämä lähtee, vaikka feminiini se ydin onkin. Nainen on tuli ja mies kipinä, joka roihun sytyttää. Samaa kaunista kuviota toistaa uuden elämän tänne saattaminen. Mies antaa energiansa siemenen muodossa ja nainen on portaali uuden sielun tulla maailmaan.

Jos toinen kasvaa ja menee suhteessa eteenpäin yksin, syntyy syvä ristiriita, kun kumppanit eivät enää kohtaakaan toisiaan samalla sivulla. Kumpikaan ei saa suhteelta sitä, mitä haluavat, kun toinen hakee toiselta jotakin sellaista, johon tällä ei ole eväitä.

Se, mitä tässä tilanteessa voi tehdä, on hoitaa oma tonttinsa, sillä kuten sanottu, ainut ihminen, johon voi vaikuttaa, on oma itse ja samalla sillä tavoin voi tehdä ihmeitä myös toiselle (toki toisen kasvua ei voi jouduttaa mitään uskomattomia matkoja).

Se mihin keskittyy, kasvaa, joten jos näkee jatkuvasti toisessa ainoastaan puutteita, ne saavat lisää momentumia puolisoiden välillä. Eli puutteiden sijaan tulisi keskittyä toisen hyviin puoliin ja tuoda ne myös toiselle esiin. Hyvin tärkeää on myös itse keskittyä visualisoimaan sitä, mitä toiselta kaipaa ja miltä tuntuisi saada se. Pysytellä niissä energioissa mahdollisimman paljon sen sijaan, että asuttaa energiaa jossa miettii toisen huonoja puolia. Kun keskittyy elämään siinä energiassa, jossa on unelmiensa kumppanin kanssa, ulkoinen ei voi kuin ajan kanssa järjestyä sen mukaan joko niin, että toinen löytää itsestään halun kasvaa tai eron myötä jossain kohtaa tarinaa mukaan tulee uusi kumppani, joka vastaa toiveita.

Visualisoinnin lisäksi on mahdollista tukea maskuliinia matkassaan vahvistamalla eheän maskuliinin ”elinehtoja”.

Maskuliini tukahtuu kahleista, se janoaa vapautta, sillä maskuliinin luonne on olla soturi, susi, vaeltaja, metsästäjä. Se kaipaa feminiiniltä tilaa ja vapautta toteuttaa itseään. Ja feminiini puolestaan saa luottamusta siitä, kun se saa nähdä uudelleen ja uudelleen maskuliinin palaavan takaisin. Kahleet työntävät pois, vapaus tuo lähemmäs.

Siinä missä feminiini syttyy maadottavasta turvasta, maskuliini syttyy ihailusta ja kunnioituksesta. Se haluaa paistatella feminiinin palvonnan ja ihailevan katseen ja kosketuksen alla. Se myös kokee täyttymystä voidessaan täyttää feminiinin tarpeet, voidakseen olla hyödyksi.

Maskuliinin rakkaus ilmentyykin teoin. Hän suojelee ja huoltaa laumaansa, hänelle luontaisinta on näyttää tunteitaan käytännössä tekemällä. Maskuliini turhautuu ollessaan tarpeeton.

Maskuliinin täytyy saada tehdä asiat omalla tavallaan ja tapa on yleensä erilainen kuin feminiinin. Ja näin sen kuuluu ollakin, koska meidän ei ole tarkoituskaan olla samanlaisia ja tehdä asiat samalla tapaa. On siis tärkeää hyväksyä maskuliinin ja femiinin erot. Tähän kytkeytyy myös luottamus, maskuliini janoaa, että feminiini luottaa sen tapaan tehdä asiat neuvomatta.  Pahin mitä voi tehdä on alkaa neuvoa tai korjata, sillä silloin feminiini astuu maskuliinin rooliin alistaen. Se horjuttaa näiden kahden polariteettia eli nakertaa kipinää. Feminiini ottaa harteilleen näin vähitellen liikaa kannettavaa, joka syö hänen hunajaista olemustaan, jonka on tarkoitus olla vapaa maskuliini näivettyessa ja alistuessa passiivisempaan rooliin. Kärjistäen soturista tulee sohvaperuna ja jumalattaresta kannattelija. 

Mutta mitä jos ongelma on se, että toinen ei edes halua kasvaa? Jos molemmat ovat ajautuneet juurikin sohvaperuna/kannattelija-rooleihinsa. Mitä jos toista ei kiinnosta kommunikoida tai viedä itseään ja suhdettaan eteenpäin?
Lähtökohtasesti jos toinen ei ole lainkaan kiinnostunut kasvusta ja toiselle se taas on liki elinehto, on tässä hyvin perustavalaatuinen ero. Ja jos jokin asia on toiselle tärkeä, pitäisi se olla sitä myös toiselle.

Jos kumppaneilla on syvä yhteys, silloin toinen ihminen on kiinnostunut siitä mitä toinen käy läpi ja näin myös kiinnostunut ja utelias toisen kasvuprosessista ja HALUAA olla osa sitä.

Jos olet toiselle auki ja kerrot toiselle syvimmät toiveesi ja hän ei niitä ymmärrä tai halua ymmärtää, siinä on valtava ongelma, sillä jos on sitoutunut toiseen, silloin haluaa myös yrittää ymmärtää, koska MIKÄ SULLE ON TÄRKEÄÄ, ON MYÖS NÄIN SUN KUMPPANILLESI TÄRKEÄÄ.

Jos toinen ei osaa sinua lukea (kukaan ei ole ajatustenlukija, mutta kumppanien välillä ideaalisti on syvä ymmärrys, siinä yksi syy, miksi olette yhteen päätyneet), ei näe sinua eikä edes halua nähdä, voi kysyä, mikä yhdessä olemisen funktio on.

 

Jaan paljon sisältöä Ilon voiman -somesivuilla ♡ Instagram ja Facebook Ilon voima. Nettisivuni löytyvät osoitteesta ilonvoima.net 

Roihua nainen, roihua – käsillä on feminiinienergia vapautus