Miksi en ole valkoinen noita?

Olen viime aikoina törmännyt toisinaan sanapariin ’valkoinen noita’. Yleensä kyse on ollut New Age -henkisyyteen pohjautuvissa ympyröissä tapahtuvasta toiminnasta, joka sinänsä voi olla täysin vilpitöntä, eikä tarkoitukseni ole tällä kirjoituksella hyökätä ketään vastaan. Erilaisia lähestymistapoja mahtuu maailmaan, ja noituus on jo alun perin niin monimerkityksinen käsite, että se näyttää taipuvan ihan mihin vain. Jonkinlaista ärsytystä tuo sanapari kuitenkin minussa aiheuttaa, ja haluan selittää miksi näin on. Kyse on siis omista mielipiteistäni, eikä mikään absoluuttinen totuus. Pyrin kuitenkin perustelemaan mielipiteeni.

Valkoinen noita = hyvä noita?

Ymmärrän toki, että sanaparilla valkoinen noita halutaan korostaa sitä, että kyseessä oleva noita on hyvä. Ei siis välttämättä taitava, vaan hyvä vastakohtana pahalle – samaan tapaan kuin Ihmemaa Ozissa etelän ja pohjoisen noidat ovat hyviä ja kauniita, kun taas idän ja lännen noidat ovat pahoja ja rumia. Ajatuksena on siis varmastikin korostaa mustan ja valkoisen magian eroa ja asemoitua valkoisen magian puolelle, hyvisten puolelle pahiksia vastaan. Taitaa tähän liittyä esteettinenkin ulottuvuus, joka näkyy noidan vaatetuksessa ja habituksessa yleisestikin.

En kuitenkaan tunne yhtäkään noitaa, joka tahtoisi pahaa tai tekisi pahaa tieten tahtoen. Ja voin sanoa, että tunnen aika monta noitaa! Useimmat tuntemani noidat toki harjoittavat noituutta ja identifioituvat noidiksi enemmän tai vähemmän uuspakanalliselta pohjalta.

Aika monilla uuspakanallisilla noidilla on ainakin jonkinlaista wicca-taustaa – jos ei muuten, niin useimmat ovat ainakin lukeneet siitä joskus jotain. Jos on noituudesta kiinnostunut, ei siltä voi oikein välttyäkään, wiccasta kun helposti tietoa saatavilla. Ja kuten tunnettua, etenkin eklektisten wiccojen painottama ”rede” kuuluu: tee mitä tahdot, kunhan et vahingoita. Itsellänikin on sen verran (eklektistä) wicca-taustaa, että olen tuota ohjenuoraa pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan noudattamaan, ja sama taitaa aika hyvin päteä useimpiin luonnonuskoviin ja uuspakanallisiin noitiin, vaikkeivät he ajatusta välttämättä ihan samoin sanoin muotoilisikaan.

Kun wicca tuli todenteolla Suomeen vuosituhannen vaihteessa, se herätti paljon huomiota mediassa ja herätti pelkoa. Uskovaiset kristityt pelkäsivät, että kyse oli saatananpalvonnasta tai jostain muusta yhtä pahasta ja levittelivät tätä käsitystä äänekkäästi ja näkyvästi. Esimerkiksi Lehto ry on tehnyt parissakymmenessä vuodessa paljon valistustyötä, joka onneksi on kantanut hedelmää. Nykyään tiedetään aika hyvin, mitä wicca on, eikä noituuskaan sanana herätä samanlaista pelkoa kuin ennen. Yleinen ilmapiiri on Suomessa varsin suvaitsevainen, enkä ainakaan minä ole kohdannut mitään ongelmia sen takia, että olen puhunut luonnonuskonnoista ja noituudesta julkisesti jo vuosia.

Tätä taustaa vasten ”valkoinen noita” kuulostaa käsitteenä jopa hieman taantumukselliselta ja vahingoittavalta. Suuressa kirkkaudessaan se ikään kuin haluaa heittää varjon meidän ihan tavallisten noitien päälle: korostamalla valkeutta annetaan ymmärtää, että muut noidat olisivat jotain muuta. Ylipäänsä ääripäiden korostaminen ja dikotominen ajattelu on mielestäni melko hedelmätöntä ja aikansa elänyttä.

Lisäksi: kuka meistä on täydellinen? Huonoja hetkiä ja varjopuolia on jokaisella, ja vaikka kuinka pyrkisimme hyvään, harva pystyy olemaan täydellinen pyyteettömän rakkauden ja valon lähettiläs kaikissa ajatuksissaan ja teoissaan kaiken aikaa.

Noita pyrkii tasapainoon

Noituuteen – kuten hyvinvointiin ja hyvään elämään laajemminkin – kuuluu olennaisena osana pyrkimys tasapainoon. Ei ole olemassa valoa ilman varjoa, ja varjot ovat itse asiassa otollisinta aluetta noituudelle. Varjoista, siis tiedostamattomasta ja tukahdutetusta, löytyy monesti avaimet paranemiselle: vain käsittelemällä asioita, mitä olemme noihin varjoihin työntäneet, voimme vapautua niiden kahleista ja päästä tasapainoon.

Noidat ovat usein taitavia juuri tällä alueella – kaikki tuntemani noidat ovat erittäin herkkiä ihmisiä, jotka ovat itse selviytyneet läpi vaikeidenkin elämänvaiheiden. Noidat tuntevat varjot hyvin, eikä se tee heistä pahoja. Se tekee heistä tasapainoisempia ja siten valmiimpia auttamaan muitakin.

Sekä valo että pimeys kuuluu elämään, kuten me täällä Suomessa hyvin tiedämme: valoisaa vuodenaikaa seuraa aina pimeys, jonka jälkeen valon määrä alkaa taas kasvaa. Samalla tavalla valo ja pimeys näkyy kuukausitasolla kuun kierrossa. Noidat seuraavat yleensä luonnollisia syklejä, ja löytävät myös pimeydestä sen hyvät puolet: pimeys tarjoaa suojaa ja lepoa, pimeys peittää armollisesti arkisen epätäydellisyyden ja antaa mahdollisuuden katsoa sisäänpäin ja muihin ulottuvuuksiin.

Ylipäänsä ei ole mitään syytä pitää pimeyttä tai mustaa väriä pahana ja valoa ja valkoista hyvänä. Sekä valoa että pimeyttä tarvitaan, ja tasapainoinen noita pystyy toimimaan molemmissa olosuhteissa. On vain yhdenlaista magiaa – intentio ratkaisee, onko se hyvää vai pahaa.

Mitä mieltä sinä olet valkoinen noita -termistä? Oletko sinä valkoinen noita? Kommentoi ihmeessä ja kerro mitä se sinulle merkitsee.