Kuinka oppia rakastamaan itseänsä?
Itsensä rakastamisen teemaan olen törmännyt jo useasti tämän vuoden aikana. On olemassa itsensä rakastamisen oppikursseja ja netistä löytyy ohjeita sekä neuvoja vaikka millä mitalla. Mutta mitä sitten kun teet kaikkien näiden ohjeiden ja neuvojen mukaisesti ja siitä huolimatta et välttämättä löydä sitä rakkautta itseäsi kohtaan?
Mistä sen löytää?
Itsensä rakastaminen on itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on.
Eikä se riitä jos et usko olevasi tämän rakkauden arvoinen eli lyhyesti jos et koe rakastavasi itseäsi.
Seksuaalisen väkivallan jälkeen rakkautta itseen on vaikea löytää etenkin jos se on tapahtunut silloin kun olet ollut lapsi. Lapsen maailma ja rakkaus itseä kohtaan lähtee häntä ympäröivistä ihmisistä. Pieni lapsi on täynnä rakkautta ja aikuisen tehtävä on tukea tätä rakkautta hoitamalla ja huolehtimalla lapsesta. Pieni lapsi heijastaa aikuisesta ne rakkauden ja rakkaudettomuuden tunteet itseensä ja luo oman itsensä rakastamisen pohjan siitä.
Minun suurin trauma edelleenkin on se, että ihminen jolle osoitin rakkautta pienenä lapsena käytti tätä rakkautta väärin omien halujensa ja tarpeidensa täyttämiseen. Hän omassa rakkaudettomuudessaan itseänsä kohtaan otti pienen lapsen viattoman rakkauden ja muutti sen aikuisen tarpeiden ja halujen välikappaleeksi millä ei ole mitään tekemistä oikean sekä turvallisen lapsen ja aikuisen välisen rakkauden kanssa.
Ja tämä häpeä asui sisälläni kaiken tämän ajan tehden itseni rakastamisesta mahdotonta.
Itsensä rakastamisen opettelu on tie omaan itsetuntemukseen ja syihin jotka estävät itsensä rakastamisen.
Mitä minä itse voisin tehdä jotta voisin rakastaa itseäni enemmän?
Sain muutamia vuosia sitten eräältä upealta ihmiseltä loistavan neuvon siihen kuinka voisin aloittaa opettelemaan itseni rakastamista.
Ohje tuntui aluksi tyhmältä jopa suorastaan naurettavalta. Yllättävää kyllä myös todella vaikealta aloittaa ja toteuttaa.Keksin itselleni pitkään tekosyitä miksi minulla ei ole aikaa sen aloittamiseen tai tekemiseen.
Sen tekeminen nosti minussa myös paljon vielä käsittelemättömiä kipuja, pelkoja ja häpeää.
Mutta neuvon kertoja kannusti minua rohkeasti jatkamaan, hyväksymään kaikki tunteet , kyyneleet ja pelot sellaisina kuin ne tulevat.
Mitä sitten tein?
En enää tee tätä edes joka päivä , mutta aina kun olo on apea tai huomaan epäileväni itseäni menen peilin eteen ja kerron itselleni rakastavani minua.Ja vaikka päivä olisi kuinka huono hyvänsä tämä saa hymyn huulille ja olon paremmaksi.
Pystyin tämän ohjeen avulla vihdoin kohtaamaan lapsuuden häpeät ja kivut rakkaudesta sekä hyväksymään sen, että vaikka minun rakkauttani oli käytetty väärin se ei ole ollut minun syyni eikä vikani. Ja voin siitä huolimatta rakastaa itseäni juuri nyt tälläisenä kuin olen.
Minä riitän ja olen juuri tälläisenä hyvä itselleni on se suurin rakkauden osoitus minkä voit itsellesi antaa.Joka päivä.