Kilometrin välimatka sohvan reunalta toiselle
Joskus sanat tuntuvat niin painavilta, ihan kuin jokainen kirjain veisi liikaa tilaa ja energiaa. Niinpä voi päätyä säästämään.
Ajattelee, tuntee, miettii – mutta ei sano ääneen.
Parisuhteessa tällainen ”säästöliekillä” eläminen voi tuntua turvalliselta ratkaisulta: jos en sano, en aiheuta riitaa, en kuormita, en paljasta itseäni liikaa. Mutta hiljaisuus ei ole aina neutraali tila. Sanomatta jääneet sanat alkavat painaa, puhua omaa kieltään, sisäänpäin kääntyneet tunteet kasvavat ja väärinkäsitysten tila suurenee. Henkinen välimatkaa kasvaa.
Kun ei kerro, mitä toivoo tai tarvitsee, toinen voi luulla aivan muuta. Kun ”tämä satutti” tai ”olen kaivannut sinua” jäävät väliin, toinen ei välttämättä ymmärrä, että se läheisin on jäänyt yksin. Hiljainen etäisyys alkaa hiipiä väliin – usein huomaamatta.
Puhumattomuus voi tuntua säästöltä, mutta todellisuudessa se on kallista. Se voi maksaa läheisyyden, turvan ja yhteyden tunteen.
Sanoilla on voima rakentaa siltoja, luoda ymmärrystä ja tuoda toista lähemmäksi.
- ”En tiedä, mitä sanoa, mutta haluan yrittää.”
- “Minua pelottaa puhua tästä, mutta yritän silti.”
Jokainen kirjain näistä, lyhentää välimatkaa sohvan reunalta toiselle.
Lempeydellä, Heli
~~~
Löydät kirjoituksiani myös Instagramista tililtäni @sun.askeleita
