Naiseus – 5 ajankohtaista teemaa
Syyskuussa oli tarkoitus kirjoitella teemalla Naiseus, mutta postaus vierähti näköjään muutaman päivän lokakuun puolelle. Alkanut arki on pitänyt hyvällä tavalla kiireisenä ja päivät ovat aamusta iltaan täynnä ohjelmaa. Koulumatkoja kertyy päivittäin 140 km ja illat pyrin olemaan täysillä läsnä ja perheen kanssa. Toki samalla hoidetaan syömiset, iltapuuhat, eväiden teot yms. yms. perhearkeen kuuluvat asiat. Yöunille meillä mennään ajoissa. Usein ollaan peiton alla yhdeksältä illalla ja siitä joustan hyvin hyvin harvoin. Uni on minulle tärkeää aikaa päivästä palautumiseen enkä mielelläni tingi yöunistani. Varsinkaan näistä lyhyistä pätkistä, joita 1-vuotias antaa vanhempien nukkua. Uusi päivä alkaa taas kello kuudelta aamulla. Täysinäisestä arjesta huolimatta olen todella tyytyväinen jaksamiseeni ja vireystasooni. Homma sujuu suhteellisen helposti, tuntuu mukavalta ja aamulla on yleensä paljon energiaa aloittaa päivä. Uskon, että ravitseva ruoka, sopivat lisäravinteet, uusi rakkauteni MEHUSTUS sekä JuicePlussat ovat tässä asiassa aika kova juttu. Opiskelu on on ollut todella innostavaa ja arki tuntuu yleensä aika sujuvalta, mutta kirjoittamiselle on ollut haastavaa löytää aikaa. Nyt kuitenkin istuin alas ja kirjoittelin tämän postauksen eli,
Palataanpa aiheeseen ja syksyn teemaan joka on siis naiseus.
Millaisista asioista muodostuu minun naiseuteni, mitä naiseus merkitsee minulle tällä hetkellä ja millaiset teemat ovat ajankohtaisia minun naiseuteeni ja naiseksi kasvamiseeni liittyen.
Aihealue osoittautui aika laajaksi ja mahdollisesti teen laajemmat postaukset kyseisistä teemoista myöhemmin. Listasin tähän kirjoitukseen viisi ensimmäisenä mieleen noussutta asiaa. Naiseus on niin paljon. Se on koko elämän tunteiden kirjo, kovaa ja särmikästä, pehmeää ja utuista. Nainen on muuttuva, aaltoileva, keinahteleva, voimakas, tahtova, intohimoinen, kehittävä, uudistava, rakastava, tunteva. Naisena oleminen on minulle muun muassa kaikkea tätä. Antaa itselle lupa olla kaikkea mitä naiseuteen ja feminiinisyyteen kuuluu. Minulla on lupa olla voimakas ja päämäärätietoinen tai toisena päivänä kepeä ja elämän iloista nautiskeleva. Naiseuden ja oman naisellisuuden hyväksyminen kaikkine puolineen on alkanut tuoda omaa potentiaaliani esiin yhä enemmän. Oman kehon kuunteleminen ja erilaisten mielialojen hyväksyminen vastustamisen sijaan vapauttaa valtavasti voimavaroja ja energiaa niihin asioihin, joita oikeasti haluan tehdä.
Tässä siis viisi ajankohtaista asiaa minun naiseuteeni liittyen:
1. Äitiys
Lapsen syntymä on aina myös uuden äidin syntymä. Minulle se oli hyppy tuntemattomaan uuteen elämänvaiheeseen. Minulle se oli tämä mieletön rakkausenergia, jota pieni ihminen kantaa sydämessään ja levittää ympärilleen. Suurenmoinen rakkausenergia joka valtasi kotimme ja kokosi meidät perheeksi. Äitiys on myös oman ajan ja kehon antamista tuon pienen ihmisen käyttöön, jotta voisimme luoda hänelle turvallisen ja rakkaudellisen alun elämään. Erityisesti olen yrittänyt muistaa pienen ohjeen, jonka saimme Vauvantain synnytysvalmennuksesta. Silja lopetti valmennuksen ihanaan ajatukseen, joka meni tiivistettynä jotakuinkin näin: ” Vastasyntynyt pienokainen ei aisti vaunujen merkkiä tai vaatteiden väriä. Vauva aistii kotona vallitsevan ilmapiirin ja tunnetilat. Teidän välinen parisuhteenne on vauvan koti.”
Täydellisellä antautumisella ajattelen heittäytymistä ja luottamista elämään. Sen tosiasian hyväksymistä, etten voi hallita ja kontrolloida kaikkea ja silti kaikki voi mennä hyvin. Usein vielä paremmin kuin osaisin toivoa. Kun luovumme hallinnan tunteesta, me itse asiassa suomme itsellemme vapauden. Vapauden katsoa maailmaa ja ympäröiviä tapahtumia niin kuin niiden on tarkoitettu tapahtuvan.
Olen viime aikoina tarkoituksellisesti opettelut luopumaan kontrolloinnin tarpeesta ja vaihtaa sen antautumiseen sekä luottamukseen. En voi sanoa sen olleen helppoa tai osaavani sitä vieläkään. Olen pyrkinyt luopumaan siitä monissa elämäni osa-alueissa ja erityisesti parisuhteessa. Siinä vaiheessa kun hallinnan tunteen tavoittelu alkoi muuttua itselleni ja parisuhteelleni haitalliseksi ja sydäntä repiväksi aloin selvittää, mistä tämä johtuu ja voisinko jopa päästää tästä ahdistavasta hallinnan tarpeesta ja tunteesta irti. Minulla oli kova tarve kontrolloida mm. kumppanini menemisiä ja olin jossain vaiheessa todella mustasukkainen hänestä, mikä ei tietenkään tuntunut mukavalta kummastakaan eikä ainakaan lisännyt rakkautta suhteessamme. Rakkaus voi syntyä ja kasvaa vain vapaudessa, ei vankilassa. Järkevästi ajatellen etenkin minun olisi pitänyt tämä tietää ja tiesinhän minä. Olihan edellinen suhteeni ollut juuri tuollainen vankila. Tosin hallitseva osapuoli oli silloin se toinen. Mutta tunnelukon aktivoituessa jossakin tilanteessa järjellä ei oikein ole mitään tekemistä. Vaati työtä oivaltaa ensin se, että tuo käyttäytyminen ei ole syvintä minua vaan opittu tapa ja yritys peittää pelkoa. Hallitsemisen halu kumpusi sisälläni olevasta hylkäämisen pelosta, yksinjäämisen pelosta. Alkaessani työstää näitä pelkoja huomasin, miten myös itsevarmuuteni tässä asiassa alkoi hiljalleen palailla. Huomaan edelleen näitä piirteitä itsessäni, mutta parin vuoden tunnetyöskentely asioiden parissa on ollut minulle todella suuri helpotus. Uskoisin sen olevan helpottavaa myös miehelleni. Hidasta työtä toki, etenkin jos pelot ovat syvällä, mutta vapautuneempi luottamuksellinen fiilis on ehdottomasti tavoittelemisen arvoista.
Tunnetyöskentelyn lisäksi myös raskaus ja synnytys veivät aika isosti eteenpäin täydellisen antautumisen kanssa. Poikamme syntyi 2 viikkoa lasketun ajan jälkeen raskausviikolla 42. Pelkästään tuo kahden viikon odotusaika antoi viitteitä siitä, että elämä ei olekaan enää täysin meidän hallittavissa vaan uudella tulokkaalla olisi oma aikataulunsa ja tahtonsa. Lapsen saattaminen maailmaan olikin sitten melkoinen henkinen matka, jossa todella oli heittäydyttävä täysillä ja vaikka mieli teki välillä luovuttaa oli homma vietävä loppuun asti. Synnytys vahvisti itseluottamustani naisena, muutti kehonkuvaani ja opetti minulle luottamusta ja täydellistä antautumista. Voin totta kai valmistautua ja olla selvillä asioista, mutta silti haluan antautua täysin niille kokemuksille, joita vain nainen voi kokea.
Tarkoittaa minulle rohkeutta tehdä valintoja, jotka tuntuvat minulle oikeilta. Rohkeutta uskaltaa näyttää oma haavoittuvuus, pelot ja pimeät puolet ja silti huomata, että minut hyväksytään. Uskallusta olla epävarma ja tehdä virheitä. Sitä, että uskaltaisi olla oma itsensä myös muiden seurassa ja uskaltaisi päästää lähelle. Näyttää kaikki puolet, avata sydän kokonaan. Uskallus koskettaa myös fyysisesti. Kyllä, aiemmin koin koskettamisen jotenkin pelottavana eikä se ollut minulle kovin luontevaa. Parisuhteessa toki osasin koskettaa, mutta muiden kanssa se oli enemmänkin vältettävien asioiden listalla. Ei kuulosta kovin loogiselta, mutta siitä huolimatta halusin opiskella ihmisten hoitamista. Hakeuduin hierojakouluun missä pääsin ensimmäisenä päivänä kohtaamaan tämän pelon. Melkein heti opiskelujen alettua kosketus alkoi muuttua luontevammaksi ja olen oppinut jopa nauttimaan siitä. Menemällä siis kohti pelkoani pystyin voittamaan sen ja muuttamaan vahvuudeksi. On hienoa, miten jokaisena päivänä tunnen olevani vahvasti elossa, kun uskallan kohdata pelkojani.
Myös sinulla on valta ja voima tehdä valinta omassa elämässäsi.
Haluatko antaa pelkosi määrittää mitä voit tehdä vai uskaltaisitko elää vapaammin ja nauttien?
4. Ikuinen muutos
Kun peilaan naiseus-teemaa muutokseen, tulee mieleen ajatus naisesta usein muuttuvana tuuliviirinä. Yhtenä päivänä kaikki sujuu, olen seesteinen tai ajatus on kristallinkirkas ja täynnä uusia ideoita. Ympäröivä maailma tuntuu mitä ihanimmalta paikalta ja viihdyn muiden ihmisten seurassa. Seuraavana mielen valtaakin kaaos, ahdistus ja huoli mitä ihmeellisimmistä asioista. Haluaisi vain olla yksin. Näin käy vaikka ulkoisesti olosuhteet pysyvät samanlaisina.
Aiemmin saatoin ahdistua paljonkin näistä päivistä. Halusin kovasti taistella vastaan ja soimata itseäni tuntemuksistani joita minun ei kuuluisi tuntea. Minullahan on kaikki hyvin. Miksi tunnen näin, miksi olen ahdistunut, näen maailman pimeänä paikkana ja muut ihmiset lähes vihollisina?
Nyt olen onneksi oivaltanut antaa armoa itselleni. Nämäkin päivät, itkut ja tunteet kuuluvat naisena olemiseen ja ihmisyyteen. On täysin ok tuntea kaikenlaisia tunteita ja mielestäni ne kuuluukin tuntea.
Jos työnnän näitä tunteita jonnekin syvemmälle ja piiloon voin olla varma, että löydän ne edestäni vielä raskaampina. Toki mielen ailahtelut ovat mm. hyvän ravinnon, joogan ja meditaation myötä hieman tasoittuneet ja niiden ymmärtäminen on auttanut käsittelemään näitä tunteita loukkaamatta muita. Ilman, että niitä pitäisi vain kaataa läheisimmän ihmisen tai kumppanin huolehdittavaksi. Huomaan myös, että mieheni vakaampi ja pysyvämpi, turvallinen maskuliinienergia auttaa minuakin pysymään tasapainossa. Tämän jatkuvan muutoksen ymmärtämisessä ja hyväksymisessä minua on auttanut myös kuunkierron huomioiminen ja yhdistäminen omaan elämään. On muuten kiinnostava juttu ja suosittelen tutustumaan tarkemmin. On todella mielenkiintoista seurata miten oma keho toimii synkroniassa luonnon ja ympäröivien energioiden kanssa. Jotenkin se laajentaa omaa maailmankuvaa ja yhteyden sekä ykseyden tunnetta kaiken kanssa.
Muutosvalmentajana toimimisessa parasta oli nähdä ihmisten innostus ja halu elää mukana tässä muuttuvassa maailmassa. Innostuksen ja yhteisen energian kautta saatiin myös aikaan hienoja ja oikeasti näkyviä tuloksia koko yrityksessä ja työilmapiirissä, mikä oli aika hieno palkinto tehdystä työstä. Eniten tuona aikana kuitenkin hämmensi ihmisten pelko ja vastahakoisuus muutokselle. Tuo aika avasi silmäni näkemään miten paljon ihmiset ovat valmiita kuluttamaan energiaa vanhasta kiinni pitämiseen ja valheelliseen tyydytykseen siitä, että asiat ovat hyvin jos vain aina jatketaan samalla tavalla. Tuskin kukaan voi olla huomaamatta, miten maailma ympärillä muuttuu koko ajan. Ja muuttuminen tuo meille mahdollisuuksia mihin vain.
Onko uusi ja tuntematon todella niin paljon pelottavampaa kuin huonosti toimivat asiat nykyhetkessä? Voisiko muutokselle antaa mahdollisuuden tuoda mukanaan uusia, erilaisia ja raikkaita asioita?
5. Vastaanottaminen
Haluan antaa itselleni luvan vastaanottaa kaiken hyvän elämääni. On paljon itsestä kiinni, miten paljon hyvää on valmis näkemään ympärillään ja miten paljon on valmis vastaanottamaan sitä. Kuulostaa helpolta ja yksinkertaiselta, mutta hyvän salliminen itselleen ei ole ollut minulle mikään itsestäänselvyys. Monesti saatamme huomioida vain epäkohdat ja negatiiviset asiat, jolloin itse asiassa vedämme niitä puoleemme yhä enemmän ja enemmän. Itse koen, että kiitollisuus ja pienistäkin asioista nauttiminen tuo paljon enemmän iloa elämään. Haluan uskoa ja luottaa siihen, että elämäni voi olla runsasta monin eri tavoin. Haluan opetella vastaanottamaan kaiken sen erilaisen runsauden mitä minulle on tarkoitettu. Haluan olla valmis vastaanottamaan rakkauden, ystävyyden, läheisyyden, luottamuksen, rahan, inspiroivat työkuviot, kosketuksen. Kaiken mahdollisen. Haluan olla valmis myös vastaanottamaan minulle tarkoitetut oppiläksyt, jotka eivät tietenkään ole pelkästään hyviä asioita. Ne voivat olla myös surua, ahdistusta, yksinäisyyttä ja pelkoa. Ne ovat ikäviä asioita niin kauan, kunnes voin nähdä kokonaiskuvan. Sen tarkoituksen ja opetuksen, joita nämä asiat tuovat mukanaan. Haluan olla valmis vastaanottamaan kaiken ja antaa itselleni luvan nauttia runsaudesta elämässäni.
Millaisia asioita sinä haluat nähdä ympärilläsi ja millaisia asioita haluat vastaanottaa?
Oletko valmis näkemään opetukset joita elämän vastoinkäymiset haluavat sinulle opettaa?
Annatko itsesi nauttia hyvistä ja kauniista asioista elämässäsi?
Rakkaudella
Laura
