Vapauden salaisuus

Se on kuin kaatuisi selkä edellä tuntemattomaan. Kohtaat pelkosi, ylität mielen rajoja, luovut tutusta ja turvallisesta, rikot illuusiokuplan, jossa olet elänyt. Olet siinä kaikessa raa’assa rehellisyydessäsi, vaikka et ihan tiedä miltä se näyttää. Luotat. Silloin loistat valoa, joka saa maailmasi värit esiin. Se on tarkoituksemme – tuoda ainutlaatuinen essenssimme osaksi näkyvää maailmaa.

”Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä”

Elämme järjettömyyden keskellä. Konfliktit, arvottaminen, kasvavat odotukset ja vaatimukset. Vastakkainasettelut, koko maapallon elämää uhkaavat kriisit. Puhumattakaan arjen haasteista ihmissuhteissa, terveydessä ja jaksamisessa. Miten kohtelemme itseämme ja toisiamme. Nopeatempoisen ja jatkuvasti muuttuvan maailman sykkeessä joudumme käsittelemään ylitsepursuavan paljon aistiärsykkeitä, tietoa, ulkoisia impulsseja ja niistä syntyviä tunnelatauksia.

Ei ihme, että kehojärjestelmämme ja psyykeemme ovat koetuksella. Sitten tulee kuvaan nopean helpotuksen markkinat, jotka addiktoivat ihmisen hetkessä ja vetävät huomiomme pois siitä, mitä meidän on vaikeaa jäsennellä.

Tämä kaikki on todellisuuttamme ja on ensisijaisen tärkeää tulla siitä ulos, kuin toimia sen sisällä ja antaa sille voimaa tai kiikkua kuluttavalla tavalla reunamilla.

Olla muutoksen keskipiste. Omalla kohdallani kyse on ollut hyväksymisen matkasta. Että hiljalleen on uskaltanut kohdata todellisuutta sen sijaan, että painaisi jatkuvasti silmänsä kiinni, ihan kuin se kaikki paha häviäisi niin. Olen paennut pienestä pitäen tätä kaikkea hulluutta fantasioihin ja hakenut maata jalkojeni alle aivan vääristä paikoista. Myöhemmin suljin median vuosiksi ulkopuolelle ja tunsin että on parempi elää omassa kuplassa.

Olen muutenkin omiin oloihini vetäytyvä, herkästi kuormittuva. Pitkään aikaan en ymmärtänyt tätä. Siinä tulee helposti maailmaan kuulumaton olo. Minun, ja monen muun herkkyys ei vain kestä maallisen elämän todellisuutta. Se repii sielusta asti rikki. Se on kuin suuri gaslighting-peli; sinä tiedät itsesi ja tunnet totuuden, mutta koko maailma todistaa päinvastaista.

Myös aivot tekevät tässä osansa; ne suojaavat ihmistä sulkemalla pois sen osan, joka aiheuttaa liikaa kipua. Ihmisen biologia kuitenkin kääntyy jossain vaiheessa elämää meitä vastaan, sillä paetessaan evää itseltään vapauden. Vastaus onkin kääntyä suoraan kohti, katsoa silmästä silmään. Vain niin voi astua ulos kehästä.

Raakaa elämää sydän auki

Tänä päivänä olen jalat maassa ehkä enemmän kuin koskaan, vaikka pääni hipoo edelleen pilvirajaa. Olen jollain tavalla enemmän hyväksynyt ihmisen tien, että tätä rämpimistä se on. Ihmisyys on. Se herättää ensin pelkoa, sitten kipua ja surua, mutta lopulta syvää myötätuntoa. Sitä haluaa ottaa jokaisen lämpöiseen halaukseen, itsensä mukaan lukien. Sanoa, minä tunnen sinut ja että samassa liemessä me kaikki lillutaan.

Maailman ja ihmisyyden tilan hyväksyminen sellaisenaan on itseasiassa myös kovin helpottavaa. On aivan eri lailla tilaa hengittää, kun tulee sinuiksi ihmisitsensä ja elämän epätäydellisyyden kanssa. Kun uskaltaa laskea jalat maahan ja kohdata kaiken ikävän, inhottavan, satuttavan ja ruman, kaiken tuon sydän auki, huomaa että selviää sittenkin ja oivaltaa isomman kuvan. Alkaa nähdä oman herkkyytensä molemmat puolet. Ja itseasiassa voi vähän naurahtaa ymmärtäessään, että tämä maailma ei ikinä, ei ikinä, voi sammuttaa valoani, ei sittenkään.

Ihmisen elämä on raakaa, mutta vain siksi että löytäisimme todellisen itsemme. Kaikki järjettömyys ohjaa meitä takaisin kotiin. On koettava ääripäitä, jotta ymmärtäisimme, mikä on totta. Vaikeat kokemukset pakottavat meidät löytämään totuuden sisältämme.

Enkeleitä, onko heitä

Vaikka maailma olisi pimeimmistä pimein paikka, minussa ja sinussa elää sammumaton liekki. Elämän liekki. Se kirkas piste, joka ymmärtää, että kaikki näkyvä on vain pintaa. Se on jotain pysyvää, ikuista, kuin syvälle juurtunut nälkä kokea ja ymmärtää, oppia ja laajentua ja se kutsuu meitä jokaista jatkuvasti, kuin seireeni. Se kutsuu elämän tanssiin synkimmälläkin hetkellä ja erityisesti juuri silloin. Valo tekee aina tuloaan.

Hyväksyminen, ymmärrys ja lopulta täydellinen elämälle antautuminen saapuu oman vapaan valintamme tuloksena. On lohdullista, ettei kukaan muu ole portin vartijana. Se tarkoittaa, että minä valitsen kääntää jokaisen kiven, olla minä kaikessa raadollisuudessaankin. Tarvitsemme halua asettua haavoittuvaiseksi, katsoa itseämme hyvin rehellisesti, sillä ilman pimeää ei ole valoakaan. Ei tähdetkään loista taivaalla ilman yön mustaa. Ja miten kaunis yötaivas onkaan.

Jotta vapautuisi elämään, on oltava tahto paljastaa itsestään kaikki, itselleen. Lopettaa väistely ja harhauttaminen. Lakattava juoksemasta päiviä läpi, uskallettava pysähtyä ja antaa pimeän saada kiinni.

Meidän jokaisen sisällä on pimeyttä. Minä tiedän. Kun saavumme näiden herkkien ydinhaavojemme äärelle, toivon, että jokaisen vierellä on silloin ihmisenkeli. Sellainen, joka luo olemuksensa kautta tilaa näkyväksi tulemiselle, sen herkimmän, kipeimmän ja pohjimmaisen paljastumiselle sellaisenaan. Joku, joka ottaa vastaan ja rakastaa jokaisen mustasi.

Kaksi maailmaa

Onko sinulla elämässä ketään, jonka edessä voit olla täysin paljaana? Kaikki roolivaatteet riisuttuna? Joku, joka sanoo kyllä, näen sinut, kuulen sinut ja olen tässä, kaikessa ehdottomuudessani. Sinua varten. Saat hajota tuhanneksi sirpaleeksi ja minä olen siinä myrskyssäsi taipumaton, olen vahvat juuresi, olen tässä niin varmasti kuin kallio. Me jokainen ollaan toisillemme tätä, mutta usein vasta sellaisten kokemusten jälkeen, jotka murtavat auki. Voit kohdata toisen vain siltä syvyydeltä, kun olet kohdannut itsesi.

Joskus nämä käänteen tekevät kohtaamiset ovat ohikiitäviä. Tulemme yhteen tarkoituksella, juuri silloin kun on oikea hetki. On kyse siitä, otatko mahdollisuuden vastaan. Entä miltä tuo tilanne sinusta näyttää – oletko määritellyt mielessäsi valmiiksi, mitä tarkoittaa parantuminen? On aika luopua määritelmistä. Kun ihminen ottaa intention vapautua elämään, jokainen arkinen kohtaaminen voi olla avain lukkoosi. Ole utelias, avoin ja tee tietoisesti mieleesi lisää tilaa.

Kaikki hyvä on tarjolla meille päivittäin. Katso syvälle toiseen ihmiseen, katso syvälle itseesi ja näe näkyvän taakse. Näe valmiiden määrittelyjesi alle siitä, millainen on ihminen, ihmisyys ja elämän realiteetit. Sen kaiken alla avautuu loputtomat mahdollisuudet, mieletön, ehtymätön rikkaus.

Aito elämä on syvyyssuuntaista. En ajattele, etteikö kaikella pinnalla olevalla, kuten struktuureilla ja tietyillä säännöillä ja järjestyksellä olisi väliä. On toki, se kaikki on maadoittumispisteemme, joka ankkuroi meitä tämän näkyvän maailman todellisuuteen. Mutta on olemassa toinenkin maailma.

Taivas maan päällä

Taivasmaailma on läsnä, mitä enemmän irtaannun ehdollistumisistani. Toisin sanoen, mitä enemmän voin päästää irti kontrollista, määrittämisestä ja kaiken oman halun mukaan ohjaamisesta ja järjestämisestä ja kykenen sen sijaan tippumaan syvälle läsnäolevaksi hetkeen, sitä enemmän jokin syvempi valjastuu. Se on olemassa jokaisessa meissä luonnollisesti, alkuperäisenä olemuksena. Sitä ei voi pakottaa, siihen ei voi tarttua kiinni. Se loistaa valoa, kun väistymme tieltä. Armollisuuden, hyväksynnän, rakkauden valoa.

Kun olemme läsnä, meistä tulee joustavampia jähmettyneiden toiminta- ja ajattelukaavojen sijaan. Olemme kohtaamisissamme aidosti kohtaavia ja meissä on luonnollinen luottamus elämän erilaisissa käänteissä. Meidän ei tarvitse puolustella, olla valmiina hyökkäämään tai varauksellisia. Meidän ei tarvitse laskelmoida toimintaamme ja jokaista askeltamme, sillä ydinolemuksemme herkkyys, luovuus ja aitous on jokaisessa tilanteessa läsnä. Ihmisminä saa luopua ohjaksista.

Ja silti olemme ihmisiä, lihaa ja verta. Teemme virheitä ja olemme puutteellisia. Synnymme avuttomina, kasvamme hämmentyneisyyden vallassa. Kompastelemme, emme ymmärrä ja osaa. Vanhenemme ja mätänemme. Niin se on ja olkoon. Tärkeintä on olla sydän hereillä. Havahtua unesta ja haluta kohdata itseään. Näin tuomme alemman ihmisyyden osamme sekä ylemmän tietoisuutemme aina vain lähemmäs toisiaan.

Yhteiskunnan kahleet

Näkyvä maailma on vain jäävuoren huippu. Vasta pinnan alle sukeltaessa oivaltaa oman potentiaalinsa uskomattoman laajuuden ja ymmärtää, kuinka pienessä itsekkäässä kehässä ihminen pyöriikään. Ja ihmisinä olemme todellakin pieniä ja ajattelukyvyltämme melkoisen rajoittuneita. Pädemme liiaksi tiedoilla ja taidoilla sitten loistamme erilaisilla vertailuasteikoilla tai toisessa päässä skaalaa joudumme asemaan, jossa olemme aivan näkymätön osa yhteiskuntaa. Putoamme näkyvistä.

Ja niin se on, sillä maailmamme on rakentunut näiden pinnallisuuksien ympärille. Toimeentulomme on rattaistojen varassa, laatu on mitattavassa osaamisessa, joka ei liity todelliseen sydämen viisauteen millään tavalla. Ihminen jää tyhjäksi. Kohtalomme on synnyinmaassamme tai kulttuurimme rakenteiden armoilla. Suosiiko arpa. Mahdummeko määritelmiin, toimimmeko yleisesti hyväksyttyjen moraalisääntöjen puitteissa. Oletko osa laumaa.

Tarvitsemme suunnannäyttäjiä, jotka omalla esimerkillään murtavat näitä kahleita, sekä johtajia, joiden sydämessä palaa myötätunnon liekki.

Emme tarvitse panssareita ja kilpiä, emme draamaa, emme sotaa. Meidän ei tarvitse työstää mitään itsessämme, ei muuttaa, ei lisätä tai vähentää. Emme tarvitse ihmeitä. Sen sijaan tarvitsemme aitoa kohtaamista, itsemme sekä toistemme. Sydämestä sydämeen. Se parantaa, se vapauttaa.

Todellinen vapaus on yhdistyä takaisin omaan sydämeensä, sieluunsa, ytimeensä ja toimia tästä kohdasta ulospäin. Mitä voit tehdä käytännön tasolla:

Älä kiellä itsestäsi mitään puolta. Luovu häpeästä ja syyllisyydestä. Kohtaa syvät kipukohtasi ja rakasta sitä kaikkea. Ole sinä kokonaisena.
Tarkkaile, millaisiin ulkoisiin asioihin kiinnityt. Ulkoiseen kiinnittyminen tuottaa eniten kipua ja kärsimystä itsensä kieltämisen jälkeen. Ala havainnoida, mikä on oikeasti pysyvää.
Aseta sisäisiä rajoja. Muodosta vastalauseita sille sisäiselle äänelle, joka alentaa, masentaa ja ankeuttaa. Muodosta sisäistä puhetta, joka tukee sisäisiä pyrkimyksiä, kuten rauhaa ja tasapainoa.
Aseta ulkoisia rajoja. Virheitä tekee jokainen, se on ok. Mutta satuttavat toistuvat kaavat ovat asia erikseen > ota etäisyys. Älä reagoi, älä kiistele, älä osallistu draamaan, vaan siirrä tietoisuutesi takaisin omaan rauhan paikkaasi.
Anna itsellesi lupa olla keskeneräinen. Lupa epäonnistua. Ota kuitenkin toiminnastasi vastuu, lempeä armollisuus ja halu oppia mukana.
Ikävät, masentavat olotilat, vaikeat tunteet ja henkinen kipu eivät tarkoita, että nyt ollaan pohjalla ja asiat ovat todella huonosti. Se tarkoittaa, että kohtaat ihmisyyttäsi ja maalaat tilaa valollesi. Valaiset pimeitä nurkkiasi, tulet kokonaiseksi. Älä mene piiloon, älä toimi kivusta. Pysähdy sen kaiken äärelle ja anna aaltojen pyyhkiä.
Anna maailman toimia peilinäsi. Kirkasta sen kautta omaa autenttista sinua, pohjimmaisia arvojasi ja todellisia tarpeitasi. Toimi rohkeasti niiden mukaan.
Ollaan toisillemme enkeleitä. Muista kuitenkin, että kyse on aina vastavuoroisuudesta ja vapaasta tahdosta. Siksi nämä kultaiset säännöt; Sinun tehtäväsi ei ole
- - muuttaa ketään, pelastaa ketään, tehdä ketään onnelliseksi, korjata ketään, auttaa jos hän ei halua tulla autetuksi, saada toista ymmärtämään tai näkemään omaa kantaasi, kontrolloida toisen tunteita, pakottaa ketään pysymään elämässäsi, pakottaa itseäsi pysymään jonkun toisen elämässä.