Tyytymättömyys voi sysätä liikkeelle ison elämänmuutoksen, joka johtaa henkiselle polulle

Näin juuri jotain ihan henkeäsalpaavan hienoa ja vaikuttavaa. Näytöslentoon osallistuneet lentokoneet kaartelivat taivaankannella piirrellen pilviin kiehkuroita, syöksähdellen ylös ja alas. Kun äänivalli murtui, saatoin vain hölmistyneenä ihmetellä, mihin kaikki koneet katosivat. Siinä vaiheessa ne olivat liukuneet jo kauas, katseeni ulottumattomiin.
Ilmavoimien taitolento-osaston neljän Hawk-suihkuharjoituskoneen osaston hurjia taidonnäytteitä, äärimmäistä keskittymiskykyä ja mielenhallintaa voi vain ihailla ja ihmetellä. Ihmisen äärimmäisen taitavissa taidonnäytteissä on aina jotakin sellaista, mikä tuntuu tavallisesta kuolevaisesta lähes käsittämättömältä. Samalla, kun lentäjät hallitsivat täydellisesti koneitaan, he hallitsivat itseään, kehoaan ja mieltään. Mestarit tietävät, että pienikin virheliike voi rikkoa kaiken. Se voi johtaa katastrofiin, josta seuraa pahaa jälkeä.
Katseeni harhailee taivaankannelta pellonlaitaan, läheiselle tielle. Sen reunaan on pysähtynyt henkilöauto. Autosta on noussut mies, jonka askel on epävarma, hoiperteleva. Auton takaluukun päällä on tölkki. Olutta, siideriä tai lonkeroa. Miehen katse hakee kiintopistettä pilvistä, niin kuin meidän muidenkin.
Ristiriitaisin tuntein seuraan, miten moottoripyöräpoliisi lähestyy autoa ja miestä. Tienlaidassa käydään selvästikin jonkinlaista neuvottelua, mies ei lähde vapaaehtoisesti. Valinnanvaraa ei tietenkään ole. Hetken kuluttua auto on poissa.

Me kaikki teemme elämissämme virheliikkeitä. Vain harva kykenee täydellisiin suorituksiin, eikä se ole tietenkään tarkoituskaan. Elämä on matka, jossa oppiläksyt seuraavat toistaan. Matka jää aina kesken, keskeneräiseksi. Keskeneräisyyden hyväksyminen osana prosessia on vaikeaa, mutta pakollista. Muuten emme voi kehittyä, kasvaa henkisesti eteenpäin. Jos kehittyminen tapahtuisi suoraviivaisesti, kuin kronologista janaa edeten, elämä olisi helppoa ja ennalta arvattavaa, mutta ehkä vähän tylsääkin.
Niin ei sentään ole. Joskus etenemme harppauksin, joskus kaikki tuntuu pysähtyvän kuin seinään. Joskus taannumme. Hetkeksi, tai pidemmäksi aikaa. Sekin on osa prosessia.
Pysäyttäjä voi olla jokin äkillinen tapahtuma tai muutos, hyväksi tai pahaksi mieltämämme. Sen merkitys avautuu ehkä vasta paljon myöhemmin. Yhtä hyvin se voi jäädä avautumatta. Ehkä kaikelle ei yksinkertaisesti ole selitystä, ei ainakaan järkeenkäypää ja loogista. Kaiken aikaa tapahtuu asioita, jotka järkyttävät meitä järjettömyydellään.
Useimmiten voimme valita, miten pysäytykseen suhtaudumme. Jos mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut, asenne ratkaisee. Se voi ratkaista silloinkin, kun jotakin lopullista on tapahtunut ja elämä on muuttanut suuntaa. Voimme valita: Joko menemme eteenpäin tai jäämme ikiajoiksi suremaan tapahtuneita. Jälkimmäinen vaihtoehto ei ratkaise mitään. Sillä lukitsemme sisäämme kaiken energiamme, estämme itseämme etenemästä henkisillä poluillamme.
Me kaikki teemme elämissämme virheliikkeitä. Vain harva kykenee täydellisiin suorituksiin, eikä se ole tietenkään tarkoituskaan.
Yhtä hyvin voimme valita toisin, vapauttaa energiamme siihen, mikä meitä parhaiten palvelee. Mistä sitten tiedämme, mitä se on? Kyllä me sen aavistamme, sisimmässämme.
Teemme elämissämme jatkuvasti valintoja. Valitsemme, seuraammeko unelmiamme ja toteutammeko haaveitamme, vai jätämmekö sen tekemättä. Voimme valita sen, ettemme mene minnekään. Valitsemme kielteisyyden tien, josta psykologit käyttävät nimitystä negatiivisuusharha (negativity blas). Sillä tarkoitetaan keskittymistä potentiaalisiin vaaroihin, uhkakuviin ja huoliin, uskomista enemmän valintojemme ja tekojemme huonoihin kuin hyviin seurauksiin. Jotkut tällaiset valinnat ovat voineet tapahtua huomaamattamme, vaistomaisesti. Ehkä olemme hylänneet haaveemme jo kauan sitten, tiedostamattamme.
Ehkä olemme kaikessa hiljaisuudessa arkistoineet ne mielen syvyyksiin siinä toivossa, ettei niitä tarvitse enää koskaan kohdata. Usein käy myös niin, että haaveet muuttuvat. Vanhojen tilalle puhkeaa uusia haaveita, yhtä tavoittelemisen arvoisia kuin entisetkin.

Suurin syy siihen, ettemme toteuta haaveitamme, on pelko. Pelkäämme haaveidemme ottamista käsiteltäviksi siksi, että kammoamme epäonnistumista. Sitä, että petymme tai tulemme petetyiksi. Pelkäämme, ettei meistä enää olekaan haaveiden toteuttajiksi. Siksi työnnämme ne mieluummin syrjään ja unohdamme. Jonkin sopivan tekosyyn varjolla, tietenkin. Käyttökelpoisin tekosyy on kiire. Se kelpaa syyksi lähes kaikkeen, mitä emme halua, jaksa tai voi tehdä.
Pelko on pahin vihollisemme ja energiavarkaamme. Pelko on lähtöisin egostamme. Ego ei katsele onnistumisiamme hyvällä. Kun haaveemme nousevat pintaan, ego ilkkuu: ”et sinä siihen pysty”. Näin näppärästi egolähtöinen pelkomme estää energioidemme vapaan virtaamisen. Ennen pitkää se estää myös kurkottelun kohti haaveita. Näin estämme itse itseämme voimasta hyvin ja toteuttamasta haaveitamme. Voit valita, annatko sen tapahtua vai et.
Kun pelolle antaa vallan, tyytymättömyys saa tilaa kasvaa, paisua ja rönsyillä holtittomasti. Kielteinen suhtautuminen itseemme heijastuu ulospäin, asenteisiimme, kielenkäyttöömme, ympäristöömme. Se voi muodostaa ympärillemme paksun, läpitunkemattoman muurin. Emme päästä lähellemme ketään. Siinä vaiheessa, kun ymmärrämme ongelman, olemme jo pitkällä. Havahtuminen on tapahtunut. Muutos voi alkaa.

Kirjassaan Joogan sydän (Viisas elämä, 2022) uskontotieteilijä, joogaopettaja Janne Kontala osuu totuuden ytimeen kirjoittaessaan, että tyytymättömyyden tunne on suurin syy henkiseen kasvuun. Kun tyytymättömyyden tunne kasvaa tarpeeksi suureksi ja ahdistavaksi, on pakko toimia ja tehdä asialle jotakin. Mutta se voi viedä aikaa. Itsesumutus jatkuu niin kauan kuin annamme sen jatkua. Petämme itseämme uskottelemalla itsellemme, että kaikki on hyvin. Todellisuudessa tiedämme, ettei ole.
Vaikeinta on tyytymättömyyden lähteen tunnistaminen ja tunnustaminen. Alkuun onnentunteeseen voi Kontalan mukaan sekoittua vain epämääräinen hapan sivumaku, jonka lähdettä ei voi paikallistaa. Ei siis tarvitse roikkua avioeron partaalla, kärsiä stressaavasta työpaikasta tai huonoista ihmissuhteista kokeakseen tyytymättömyyttä. Tyytymättömyys on voinut hautautua hyvin syvälle, tukahdutettujen tunteiden ja unelmien hautausmaalle. Siksi sen syyn erottaminen on niin vaikeaa.
Oli tyytymättömyyden syy mikä hyvänsä, se on tärkeä opastin, peili. Tyytymättömyydestä ei voi irtautua, ennen kuin realiteetit on myönnetty. Siksi sitä ei kannata ohittaa. Tutki, missä menet. Paikallista sijaintisi, kuulostele itseäsi. Mikä on pielessä, mikä ei ole? Mitä et enää elämässäsi tarvitse, mikä ei palvele henkistä kehitystäsi? Onko jotakin, mistä haluaisit päästä irti Onko sinulla haave? Mikä se on? Mitä voisit tehdä sen toteuttamiseksi? Älä ymmärrä väärin. Ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista irtisanoutua työpaikasta, jossa ei ole aina kivaa, saati hylätä puolisoa, joka ei aina ymmärrä. Isot muutokset eivät aina tarkoita ulkoisten tekijöiden muuttamista. Kaiken on alettava sinusta itsestäsi, sielustasi ja sisimmästäsi. Jos jokin ulkoinen tässä prosessissa muuttuu, se tapahtuu kuin luonnostaan.
Kun tutkit itseäsi peilistä, ole rehellinen. Raadollisen rehellinen. Hyväksy terve itsekkyys osaksi henkistä polkuasi. Alkuun olemme saattaneet virheellisesti kuvitella, että itseemme keskittyessämme laiminlyömme läheisiämme. Meitä on saatettu tarpeettomasti ja turhaan jopa syyllistää siitä. Älä sorru uhriutumisen ansaan, äläkä valitse kantaa harteillasi muiden taakkoja. Ne eivät ole sinun taakkojasi, vaan heidän. Omia perimmäisiä tarpeitaan ja toiveitaan ei voi laiminlyödä ilman jonkinlaisia seurauksia.
Me kaikki emme ole elämän taitolentäjiä, mutta me kaikki voimme lentää kohti toteutumattomia haaveitamme. Mutta aivan ensimmäiseksi on sallittava niiden nousta esiin, tietoisuuteemme. Tilan antaminen unelmillemme on valinta. Parhaimmillaan se johtaa omien vahvuuksien ja taitojen käyttöönottoon, hyvään oloon ja lisääntyneeseen tyytyväisyyden tunteeseen. Kaikki se, mikä saa meidät voimaan hyvin, palvelee henkistä kehitystämme.
Loppupeleissä sinun hyvinvointisi sataa kaikkien läheistesi laariin. Hyvä olosi säteilee myönteisyyttä, valoa ja lämpöä myös läheisillesi.
