Kun olen vanha

Kun olen vanha, haluan katsoa peiliin ja todeta, hitto nainen sinä olet viisas!

Haluan, että olen oppinut elämään sopusoinnussa kaiken kanssa, jokainen ihminen ja tapahtuma saa osakseen minulta sulaa rakkautta. Niitä asioita, joita en vielä vanhanakaan hyväksy, niitä voin katsoa lempeällä ymmärryksellä ja tietää, että jokainen täällä tekee parhaansa niistä lähtökohdista, jotka hänelle on annettu.

Jos tunnen vihaa tai ärsytystä, tiedän, että ei se ole se toinen joka minua ärsyttää. Toisten ärsyttävät piirteet ovat minun haavojani. Ellei minussa ole tarttumapintaa toisen ihmisen sanoille, eivät ne hetkauta. Ja pienille ärsytyksen aiheille, sellaisille tekstaripalstojen kokoisille, nauran vedet silmissä ja mumisen jotakin nuorista sieluista ja oppiläksyistä.

Vanhana olen jo pitkään antanut tuntemattomalle hymyjä ja kehuja, sillä olen oppinut, että levittämällä hyvää oloa, teen osaltani hyvää yhteisölleni. Vastineeksi kohtaan aina iloisia ihmisiä, sillä tiedän vanhan kansan viisauden metsästä ja sinne huutamisesta.

Haluan säteillä niin valtavaa valoa, että minun seurassa on kevyt olla. Olla sisältä jotakin niin kaunista ja valoisaa, että se valo levittyy läheisiini ja he huomaavat askeleen olevan hieman kevyempi lähtiessä luotani.

Haluan, että olen oppinut olemaan ylpeä naiseudestani. Näyttämään, että voin olla juuri sitä mitä haluan, miettimättä sitä, olenko toisen silmissä uskottava. Minä uskon, se riittää. Vedän päälleni uumaa nuolevan mekon ja marssin puolustamaan ihmisoikeuksia jos niin tahdon. Tai käyskentelen verkkareissani huolettomana ja isken silmää vastaantulevalle nuorelle miehelle, joka huomaa ajattelevansa, että olipa tuossa hehkuva rouva.

Haluan antaa piutpaut realisteille, kertoa rehellisesti mihin uskon. Sanoa, että kyllähän minä puita halailen, juttelen enkeleille ja tanssahtelen villasukissani henkioppaitteni kanssa, suosittelen sinullekin!

Haluan olla nainen, joka ymmärtää, ettei tätä maailmaa muuteta numeroita pyörittelemällä. Meidän korkeinta hyvää palvelevat ratkaisut tehdään sydämellä. Loputtomiin maailma ei pyöri voittoa tavoittelemalla.

Haluan olla nainen, joka on aloittanut vallankumouksen – ei välttämättä suureellisesti, mutta hänen pienessä piirissään viettänyt tuhansia tunteja kynttilänvalossa, lasissaan viiniä tai pakuriteetä, molempi parempi, keskustellen siitä, miten maailmasta saataisiin parempi paikka.

Siinäpä tavoitetta, mutta ei mitään, mitä ei voisi saavuttaa. Sitähän täällä tehdään, tullaan parhaiksi itseksemme, otetaan oma minuus suurennuslasin alle, ymmärretään katsoa verhon taakse ja nähdään omat kasvunpaikat.

Ja kun olen vanha, jatkan oppimista, koska olen oppinut, että valmiiksi täällä ei tulla koskaan.