Mikset vaan sanonut suoraan?
Mikset vaan sanonut suoraan?
Oletko kuullut tämän lauseen, vaikka mielestäsi sanoit?
Monelle meistä, jotka olemme tottuneet aistimaan toisten tarpeet ja tunnetilat, suoraan sanominen ei ole ollut turvallista. On pitänyt oppia varomaan sanojaan, ennakoimaan, sovittelemaan, miellyttämään.
Ei ole ollut varaa suoruuteen.
Se on voinut tarkoittaa rangaistusta, mitätöintiä, yksinjättämistä, jopa väkivaltaa. Ja kun näin käy riittävän monta kertaa, alkaa pelätä. Vähitellen oppii pehmentämään, nielemään sanat, joihin olisi tarvinnut vastakaikua.
”Sanoin, mutta vähän varoen.”
”Yritin ääni väristen.”
”Mainitsin, mutta toinen ei kuunnellut.”
”Avasin, mutta vastaan tuli hyökkäys.”
Suoraan sanominen vaatii turvallisuutta. Sitä, ettei toinen mitätöi, hyökkää tai katoa, kun sanot rehellisesti miltä tuntuu.
Omien tunteiden kertominen ei ole valittamista.
Se ei ole nalkutusta.
Eikä se myöskään ole ”liiallista herkkyyttä”.
Se on sinun tunteidesi sanoittamista. Sinulla on lupa olla olemassa – tunteinesi, tarpeinesi, toiveinesi.
Ja kun sitä ei ole saanut oppia, oma ääni voi tuntua edelleen hennolta tai jopa väärältä.
Mutta sinun ei tarvitse esittää varmaa, rohkeaa ja tasapainoista, jos ei siltä tunnu.
Saat olla se, joka vasta opettelee.
Se, joka tutkii, miltä rehellisyys tuntuu – myös itseä kohtaan.
Se, joka suojelee itseään ja silti haluaa uskaltaa.
Sinun ei tarvitse huutaa tullaksesi kuulluksi.
Sinun ei tarvitse selitellä, miksi jokin sattui.
Sinun ei tarvitse muuttua ollaksesi ymmärrettävä.
Olet riittävä jo nyt.
Lempeydellä, Heli
~~~
Onko ei:n sanominen tai omien tunteidesi ilmaiseminen sinulle hankalaa? Tiesitkö, että tätäkin voi opetalla? Ei:n sanomisen ”lihas” kasvaa harjoittelulla ihan samalla tavalla kuin epäkäs salitreenissä. Jos koet tarvitsevasi apua harjoittelun alkuun pääsemiseksi ja tukea matkallesi, olen täällä. Löydät terapeuttiesittelyni ja tietoa palveluistasi instagramista tililtäni @sun.askeleita sekä Valitseterapian sivustolta.
