Ne ei tahdo mua, ne tahtoo Ingalsin Lauran
Aina sopeutuva miellyttäjä kokee tätä maailmaa vähän kuin ilman ihoa; kaikki osuu ja tuntuu, usein kivuliaasti raastaen. Ympärillä olevan ilmapiirin aistii ja tilanteisiin yrittää mukautua kuin kameleontti. Jatkuva hyväksynnän hakeminen tuntosarvet sojollaan on kuormittava tapa elää.
Vaikka itse olisit (syystä!) ylpeä opittuasi kieltäytymään, todennäköisesti kaikki ympärilläsi eivät jaa riemuasi.
Rajattoman lähellä olevat (perhe, ystävät, sukulaiset, työ) usein hyötyvät siitä, että tilanne säilyy entisenlaisena. Tosiasia on, että mukautuvan miellyttäjän ympärillä elävät – tiedostaen tai tiedostamattaan – ovat usein osa kuviota:
”Sinulta sujuu niin kätevästi, olet niin hyvä tässä.”
”Sinä aina ehdit tarttua hommaan ja olisinhan minä, jos olisit pyytänyt.”
Vastuun välttelyä tai sen kokonaan karttamista.
”Olet muuttunut, ennen sinun kanssasi sujui kaikki niin helposti, oletpa itsekäs!”
Niin, tältähän se voi tuntua, kun aina joustanut toimiikin samoin kuin muut.
Ja sitten se toinen, ihan yhtä hankala ilmiö:
Vaikka et kohtaisi vastustusta ulkopuolelta, pelko siitä on olemassa.
Pelko siitä, mitä muut ajattelevat.
Pelko hylätyksi tulemisesta.
Pelko riittämättömyydestä.
Niinpä usein helpommalta reitiltä tuntuu mukautua, niellä ei, jatkaa entiseen malliin, jolloin kaikki ovat tyytyväisiä – kaikki paitsi sinä, joka kaipaat kipeästi nähdyksi ja kuulluksi tulemista.
Siispä vaikka ne tahtoisivatkin Ingalsin Lauran – tai sinusta ainakin tuntuu siltä – terveellisin ja hyvinvoivin ratkaisu loppuelämäsi kannalta on irrottaa essun nyörit, ja aloittaa.
"Vielä joskus teen niin kuin huvittaa!" – Mitä jos se päivä olisikin tänään?
Lempeydellä Heli
Tutustu minuun ja ajatuksiini tarkemmin Valitseterapian sivustolla ja Instagram-tililläni @sun.askeleita
