Helvetillinen mielen Detox!
Reilu kuukausi sitten koitti vapaus. Niin ainakin luulin, tai ainakin odotin. Edessä oli kauan kaivattu ja unelmoitu kesäloma. Oli siis koittanut aika, jolloin sain ripustaa naulakkoon rooliasuni, tuon haarniskan, joka piti minut töissä kasassa.Olin luonut mielikuvia täydellisestä lomasta. Kuvittelin mielessäni, kuinka auringonsäteet muuttavat haarniskan alla hionneen vitivalkoisen ihoni täydellisen pronssinruskeaksi. Näin itseni iloisena, elämänjanoisena ja rentoutuneena. Suunnittelin, kuinka nauttisin loman joka sekunnista ja tekisin joka hetkestä ikimuistoisen.
Nyt loma on ohi. Ihoni on edelleen valkoinen, kuin tulevan talven lumi. Tämä siksi, että auringonsäteet hukkuivat ikävästi sadepisaroiden alle. Oloni ei ole lainkaan rentoutunut ja vapautunut. Päinvastoin. Olen kuin viimeiseen asti taistellut kehäraakki. En tehnyt siis lomamatkaa Rhodokselle tai edes Helsinkiin. Tein matkan jälleen itseeni. Vaikka vesi on ollutkin tänä kesänä kylmää (ainakin mun mielestä), sukelsin silti syviin vesiin. Seisoin siis jälleen taistelutantereella. Vastassa oli pahin mahdollinen vastus; minä itse. Kutsun läpikäymääni matkaa, ”lomaani”, helvetilliseksi mielen Detox-kuuriksi.
On varmasti monen monta syytä siihen, mikä sai tämän minussa aikaan. Koen, kuitenkin, että minun kohdallani tämä johtui siitä, että yksinkertaisesti olin ollut liian kauan, liian vahva.Olen aina ollut yliempaattinen, kiltti ja huolehtivainen. Olen venynyt ja joustanut, kuin kuminauha, jotta kaikilla muilla olisi hyvä. Olen kuitenkin unohtanut niinkin tärkeän henkilön, kuin itseni. Olen siis rehellisyyden nimissä hitusen esittänyt jotain muuta, mitä oikeasti olen. En ole ollut rehellinen itselleni, enkä muille. Olen jättänyt sanomatta mielessäni olleita epäkohtia ja harmittaneita asioita, jotta muille ei tulisi paha mieli. Olen tehnyt kuten toiset ovat odottaneet, en, kuten olen itse halunnut. Olen siirtänyt vaikeat asiat sivuun, enkä ole kohdannut niitä. Olen ruoskinut itseäni pitkään monessa asiassa. Olen pyrkinyt täydellisyyteen, enkä ole hyväksynyt, että minäkin oikeasti olen keskeneräinen. Jälleen minua siis muistutettiin miltä tuntuu, kun paska lentää tuulettimeen. Jospa nyt vihdoin opin ?
Millaista se oli?
Jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Toiselle vaikea, on toiselle helppo. Minä koen aina kaiken vahvasti, joten minulle tämäkään kokemus ei ollut kovin iisi.Jos katson aikaa taaksepäin, tämä puhdistuskuuri alkoi jo useita kuukausia sitten. Silloin se näkyi pelkkänä väsymyksenä, joka ei lähtenyt edes nukkumalla. Tuolloin kuitenkin esitin, että jaksan, enkä kunnolla levännyt. Se mitä minussa tapahtui, kun loma alkoi, pelotti minua itseäkin. Olin vihainen, ärtyisä, itkuinen, etäinen, unohteleva, täysin rikki. Itkin salaa ja itkin näkyvästi. Tiuskin rakkailleni. Voin fyysisesti pahoin. Nukuin vähän väliä. Mikään ei innostanut minua.Eräs hetki eritoten jäi mieleen, joka todellakin kertoi vallitsevasta olotilasta ja myllerryksestä mielessäni. Lähdin ihanaisen koiramme kanssa aamulenkille. Vettä satoi, joten sekään ei kovin nostattanut olotilaani. Sisälläni kiehui. Kohtasin lenkillä about viisi mummua. Mummut olivat oikein hyväntuulisia ja ihania vanhoja rouvia. He iloisena höpöttivät minulle siitä, kuinka kurja ilma on ja miten söpö koira mulla on. Normaalisti olisin ollut iloinen ja piristynyt noista ihanista mummeleista. Olisin miettinyt, että aah ihanaa, kun oudot ihmiset juttelevat toisilleen. Normaalisti tuosta pienestä hetkestä olisi todellakin tullut hyvä mieli. Tässä kohtaa minun teki kuitenkin mieli vilauttaa keskisormea ja antaa jokin tyly kommentti, jopa haistatella. Onneksi joku aivojeni osa sai minut toimimaan, kuten sydämeni tahtoi. Tekaisin jonkun hymyn tapaisen ja sanoin loppujen lopuksi jotain ystävällisesti.Mielen puhdistuskuuri uuvutti minut niin, että en jaksanut mennä edes rakkaan ystäväni synttärijuhlille. Olisi vaatinut minulta liian suuren energialatauksen mennä juhliin ja hymyillä siellä. Eihän kukaan halua, että juhlissa istuu jokin perässä vedettävä hapannaama =D Muutin mieltäni moneen kertaan ja mietin, että tottakai minun täytyy mennä. En kuitenkaan mennyt ja sanoin tästä rehellisesti ystävälleni, vaikka se pahalta tuntuikin. Olen kuitenkin todella ylpeä itsestäni, koska kuuntelin omaa jaksamistani ja kunnioitin sitä.
No miltä nyt tuntuu?Edelleen keräilen itseäni tämän ”loman” jäljiltä, eli puhdistus jatkuu edelleen ja olo on vieläkin räjähdysherkkä. Katastrofin aineksia on edelleen ilmassa, joten tiedän, että nyt on otettava rauhallisesti. Vaikka tämä kesälomani ei ollutkaan se unelmieni loma, olen silti tuosta ajasta tosi kiitollinen. Tämä puhdistus oli välttämätön. Tiesin koko ajan sydämessäni, että tämä aika täytyy käydä läpi ja siitä koituu vain ja ainoastaan hyvää.
Se mikä mahtavinta, opin jälleen itsestäni hurjasti. Huomasin itsessäni ikäviä ja rumia puolia, mutta aion hyväksyä ne. Ne puolet ovat myös osa minua ja kertovat minun tarinaani. Osaan nyt paremmin kuunnella omaa sisäistä ääntäni ja osaan myös luottaa siihen. Jätän itseni ruoskimisen vähemmälle ja olen itselleni armollisempi. Ja aion puhua rehellisemmin omista ajatuksista ja tuntemuksista.
Vaikka puhdistu onkin aika ajoin ihan jees, tässä Even vinkit, jotta näin pahalta Detoxilta ehkä voisi välttyä:
<3 Hyväksy kaikki tunteesi. Vaikka, et tietäisi juurisyytä tunteelle, käsittele se siinä hetkessä, kun se pinnalle nousee. Jotakin se tunne sinulle kertoo. Anna kaikkien tunteiden tulla läpi, oli ne hyviä tai pahoja. Älä siirrä niitä sivuun.
<3 Anna itsellesi armoa. Jos mahdollista, jätä suorittaminen vähemmälle ja anna itsellesi joskus tilaisuus olla väsynyt ja ärsyttävä. Joskus saa ja on lupa vi#tuttaa 😉
<3 Itke kun itkettää. Oli hetki mikä hyvänsä, itke jos siltä tuntuu. Itke piilossa jos se tuntuu paremmalta, kunhan itket. Jokainen itketty kyynel puhdistaa.
<3 Nuku, kun sinua nukuttaa. Uni on todella tärkeää, joten jos sinua väsyttää, etkä jaksa jotain, lopeta homma siihen ja lepää. Ota pikku torkut.
<3 Huuda kun huudatuttaa.
Tuuleta välillä kitarisoja kunnolla, eli huuda! Huuda huuda vaikka ilosta, kunhan huudat. Huutaminen vapauttaa aina jotain. Vink vink; Huutaminen autossa on tosi näppärää, koska kukaan ei kuule. Kannattaa toki tehdä se silloin kun auto on pysähdyksissä ja ehkä jossain sivutiellä, jotta ei aiheudu vaaratilanteita, eikä ohiajavat niin nopeasti soita apua ?
Toivon, että tämä postaus on päätös tälle ei niin mukavalle kuurille!
Ai niin, tämä Detox-kuuri pisti minut tekemään suuren päätöksen, josta toivottavasti saan teille kertoa lisää 😉
Rakkaudella
Eve
