Rakkaus – universaali vapaus ja elämän synnyttäjä

En voi pidätellä itseäni kirjoittamasta tästä mystisestä, selittämättömästä, paljon tunteita herättävästä aiheesta. Rakkaus sanana hiertää kuin liian pieni kenkä jalkaa. Siihen on kietoutunut liikaa odotuksia, määritelmiä, patoutumia ja riippuvuuksia. Haluan ottaa hetken puhua todellisesta rakkaudesta, universaalista vapaudesta ja elämän synnyttäjästä.

Sana rakkaus sisältää monenlaisia tunnelatauksia, mutta tarinankerronnan ja symboliikan kautta voimme irrottautua turhista pinnallisuuksista ja yhdistyä jälleen rakkauden ydinolemukseen.

”Rakkaus on universaali, mutta se pakenee jokaisen kielen sanoja” -Tuntematon

Oodi elämälle

Kaikki lähtee aikomuksen siemenestä. Energian liikahduksesta. Se on hentoa ja vahvaa samaan aikaan. Herkkää mutta ehdottoman totta. Elämän alku.

Aikomuksen siemenen synnyttää elämännälkä. Nälkä kokea ja laajentua. Kasvaa ja kukoistaa. Näin elämä ruokkii itseään aina kohti uusia tietoisuuden ulottuvuuksia.

Kaikki elävä elämä perustuu syklisyyteen. Syklit ovat kuin sisään- ja uloshengitystä. Alku, kasvu, kukoistus, hiipuminen ja kuolema – tämä kaikki tapahtuu puhtaasta rakkaudesta. Rakkaus ei nimittäin lajittele, ei määrittele oikeaan tai väärään. Siksi voidaan ajatella niin, että aivan kaikella elämän tanssissa on tarkoituksensa. Elämä on rakkaus.

Rakkauden polku ei ole lineaarinen

Jos lasketaan jalat hieman tukevammin maahan ja tullaan konkretian tasolle, voidaan katsoa jokaista ihmiselämää koskettavia tapahtumia ja ymmärtää rakkautta sitä kautta. Rakkaus on läsnä onnessa ja kärsimyksessä. Kaiken kokemamme on tarkoitus kasvattaa ja laajentaa. Siksi meidän ei tarvitse pelätä hylkäämistä, menetystä tai ristiriitoja. Rakkauden valossa tästä kaikesta syntyy uutta elämää.

Ensinnäkin ja ensisijaisesti tuo kaikki opettaa sinua rakastamaan itseäsi, olemaan kannateltu vaikeidenkin tunteiden ja kokemusten keskellä. Lopulta tietoinen kasvu voi laajentaa jopa siinä määrin, että siirrytkin kokemuksen sisältä kokemuksen tarkkailijaksi. Mikä tarkkailee? Rakkaus sinussa, johon olet tullut täyteen yhteyteen. Toisekseen erilaiset elämän kokemukset ja niiden aiheuttamat tunteet auttavat sinua katsomaan itsessäsi niitä kohtia, jotka kaipaavat nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Eli myös omien varjojen ja traumojen kohtaaminen on osa rakkauden polkua.

Rakkaus laadullistuu kohtaamisissa

Ihmissuhteissa (niin romanttisissa, ystävyys- ja perhesuhteissakin) rakkaus sekoitetaan monesti omistamiseen. Toki rakkaudella voi ajatella olevan monia ilmenemisen muotoja, mutta todellinen rakkaus on vapautta. Se ei silti ole yhtä kuin sitoutumattomuus, mutta täydellinen ydinitsensä vapaa ilmaisu ja mahdollisuus kasvuun, sitä se on. Rakkaus ei rajoita eikä kontrolloi, vain pelko näyttäytyy niin. Jos suhteessa tai vuorovaikutuksessa rajoitetaan toisen ilmaisua tai mitä tahansa elämän autenttista ilmentämistä, se kertoo omista epävarmoista kohdista. Jos taas annetaan vapaus ilman, että se lähtee rakkaudesta, tilanne on epäautenttinen ja siksi hyvin kuluttava.

Rakkaus on valinta jokaisessa hetkessä. Kun kohtaat toisen, pysähdy. Valitsetko rakkauden?

Suurin elämän kuihduttaja ja toisaalta kasvun ja kukoistuksen mahdollisuus maailmassamme on vuorovaikutuksemme laatu. Valinta, ohitanko oman loukkaantumiseni, tarpeeni puolustautua tai hyökätä, nämä egosentrisyyden ilmentymät, selviytymisvaistoihin pohjautuvat toimintamallit ja tavat kohdata ja nähdä maailmaa. Nämä mallit, jotka olen omaksunut suojakseni ymmärtämättä, että ne murentavat sisäisyyttäni ja syöksevät minut, yhteisöni ja koko maailman syvenevään pahoinvointiin? Vai päästänkö irti, hengitän, tarkkailen ja hyväksyn ja… annan rakkauden puhua kauttani.

Joka kerta kun kohtaat toisen sanallisesti tai sanattomasti, istutat joko rakkauden tai pelon siemenen. Siksi meidän kannattaa pyrkiä valitsemaan tietoinen matkaaminen. Pysähtyä ja reflektoida. Olla rakkauden tienraivaajia. Rohkeita vastuunottajia ja oman olemisen tapamme ja näkemyksiemme kyseenalaistajia ja uudelleenmuovaajia. Siihen meillä on tässä ajassa upea mahdollisuus.

Rakkauden hylkäämät

Lopulta rakkaudessa ei ole mitään niin mystistä. Se on aina tässä, vain henkäyksen päässä. Rakkaus on hetkissä. Mitä syvemmälle uskallamme uppoutua, sitä taianomaisempana elämämme näyttäytyy. Usein sukellamme kehoon varastoituneiden traumakerroksien läpi. Vastaan tulee uskomuksia itsestämme suhteessa rakkauteen, jotka eivät ole totta, mutta jotka kokemuksiemme kautta ovat juurtuneet osaksi koko keho- ja havaintojärjestelmäämme. Kohtaamme syyllisyyttä, häpeää ja riittämättömyyttä. Tulemme vastakkain käsityksiemme kanssa, jotka kertovat tarinaa ehdollisesta rakkaudesta. Todellisuudessa nuo tarinat ovat vain ulkoa päin sisäistettyjä näkemyksiä, joilla ei ole lopulta kestävää pohjaa.

Moneen meistä on sisäistynyt uskomus, ettei ole rakkauden arvoinen. Tai että se täytyy ansaita, taikka saada lunastettua joltain toiselta. Rakkaus ei koskaan ole vaihtokauppaa ja se on itseasiassa todella lohdullista, sillä niin moni asia kuin tässä maailmassa onkin peliä ja strategioita, rakkaus on tästä irrallinen. Se on kaiken takana, koskematon. Ja lopulta kaikenlaiset valtapelitkin tapahtuvat vain, jotta ne peilaisivat totuutta. Kaikki pahuus maailmassa on ihmisen kaipaus ja huuto takaisin kotiin. Se on mahdollisuus herätä, kuitenkin aina vapaa valinta. Sillä niinhän rakkaus sanoo; ”Olen tässä, valitsetko minut vai pelon. Sinä päätät”. Valitessani pelon, olen silloinkin vain inhimillinen ihminen oivaltamisen matkallani. Juuri tämän kaksinaisuuden kautta laajennumme ja yllämme yhä korkeampiin ymmärryksen ulottuvuuksiin.

Jokainen meistä voi yhdistyä rakkauteen tietoisesti, asettamalla intention. Elämä alkaa muistuttaa sinua siitä, mikä onkaan totuus. En ole rakkauden hylkäämä, olen vain käsittänyt jotain väärin.

Mistä tunnistan, että rakkaus on läsnä?

• levollisuus ja virtaavuus
• hyväksyn, rauha kehossani
• totuus, joka tuo läpinäkyvyyttä
• antautuminen, vapauttaminen
• hengitysmäinen liikehdintä kokemuksissa ja tapahtumissa, syklisyys

Rakkaus resonoi sisäisen turvan kanssa, kuten myös kiitollisuuden. Ja kun armollisuus ja anteeksianto on läsnä, on myös rakkaus. Toisaalta rakkaus sisältää myös hurjuutta, sillä totuus on toisinaan kuin terävä miekka. Joskus tarvitaan vihan voimaa, jotta rakkaus tulee esiin valheen takaa. Tarvitaan suoria sanoja ja väkeviä tekoja. Tarvitaan sisäistä vahvuutta ja päättäväisyyttä. Kuitenkin kaikki lähtien valosta, ei kivusta. Toisinaan se on tie takaisin sisäiseen turvasatamaan. Rakkaudessa piilee siispä käsittämätön voima, jolle on antauduttava – sitä emme voi rationaalisella mielellämme kontrolloida taikka ohjailla oman halumme mukaisesti hakien omaa etuamme.

Takaisin luontoyhteyteen ja kehollisuuden aarteisiin

Rakkaus virtaa vain vapaudessa. Jos koitan tarttua kiinni, tilalle tulee vastustusta ja kärsimystä. Kun annan rakkauden minussa hengittää, olen yhtä elämän kanssa. Kiireinen ja suorituksia ihannoiva ympäristömme on irtaantunut luonnollisista rytmeistä ja se haastaa osaltaan rakkauden kokemista ja siihen yhdistymistä. Siksi puhutaan paljon hidastamisesta. Laskeutumisesta takaisin luonnonrytmeihin.

Ei luontokaan kiirehdi ja suorita, vaan se virtaa omassa syklisyydesssään.

Yksi tapa tulla tietoisemmaksi rakkaudessa onkin yhdistyä takaisin luontoon ja sen voimme jokainen onneksi itse valita. Omassa elämässäni luontoyhteys on osaksi tietoista etenemistä auringonnoususta auringon laskuun, kuun vaiheesta toiseen. Ja edelleen…

Olemalla tietoisesti läsnä kehossa aivan arkisissa tilanteissa ja kohtaamisissa. Näkemällä jokainen ihminen elämän ihmeenä ja olemalla utelias jokaisesta kokemuksestaan. Nauttia kehollisuudesta ja aistillisuudesta, syventyä tunteiden lukemattomiin nyansseihin. Olla tästä kaikesta kiitollinen. Silloin olen yhtä rakkauden kanssa. Olen rakkaus.