Bikinikuntoon kehopositiivisesti
Sisältää 7 vinkkiä kehopositiivisuuteen
En ole koskaan laihduttanut bikinikuntoon, enkä ole sellaisesta edes kiinnostunut. Kun uin, uin mieluiten luonnonvesissä alasti – ja tämä on onnistunut hyvin mökeillä, pakanaleireillä ja retriiteissä, ja joskus myös julkisilla uimarannoilla kaupungissa keskellä yötä kuutamouintien merkeissä.
Minulla ei ole todellakaan mitään vaikeuksia saunoa sekasaunoissa vieraidenkin ihmisten kanssa ja uida alasti. Koen olevani täysin sinut vartaloni kanssa. Saan myös miesystävältäni jatkuvasti positiivista vahvistusta, sillä hänen mielestään vartaloni on kaunis.
Sen sijaan uimapuku tai bikinit ovat aina saaneet oloni negatiivisella tavalla tietoiseksi kehostani – ne peittävät toisaalta liian vähän ja toisaalta liian paljon: ne asettavat vartalon alttiiksi katseille ja arvostelulle, ne tuovat ”kriittiset kohdat” esille, ja kun vartalo ei näytä samalta kuin uimapukumallien photoshopatut kuvat, ainakaan minulla ei ole niin paljon itsevarmuutta, että kykenisin ylläpitämään samanlaista kehopositiivista asennetta, kuin mihin pystyn täysin alasti tai toisaalta kauniissa, pukevissa ja mukavissa vaatteissa.
Nyt ennätyshelteet ovat kuitenkin saaneet kaipaamaan uimaan myös päiväsaikaan ja kaupungissa, mutta ajatus uimapukuun ahtautumisesta ei tuntunut hyvältä. Ajattelin, että uusi uimapuku voisi helpottaa tuota angstia.
Niinpä asioidessani muutenkin hyvin ilmastoidussa kauppakeskuksessa suuntasin samalla ketjuliikkeeseen katsomaan uimapukuvalikoimaa. Toiveissa oli tietenkin löytää jotain hyvällä alennuksella, kesäloma kun merkitsee yrittäjälle katkoa tuloissa ja siten vielä tavallistakin tiukempaa talouskuria.
Uima-asuja löytyikin mukavasti puoleen hintaan, joten otin niitä kokeiltavakseni. Oma kehonkuvani lienee hieman epärealistinen – luulen olevani pienempi kuin olenkaan – joten otin kokeiltavakseni mielestäni kivannäköisen, sinivalkoraidallisen kokouimapuvun, sinivihreät bikinit sekä vielä tummansinisen kokouimapuvun, jotka kaikki olivat tarjolla puoleen hintaan. Valitsin kaikista kokeiltavakseni isoimman saatavilla olevan koon, eli L:n, joka on yleensä minulle sopiva koko vaatteissa, jos siis puhutaan aikuisille tarkoitetuista mallistoista.
Bikinit olivatkin kooltaan ihan OK, mutta malli ei: varsinkin alaosa oli aivan liian paljastava, ja yläosa taas hankalan oloinen solmittavine nauhoineen, eivätkä pienet rintani oikein täyttäneet niitä kunnolla. Molemmat uimapuvut sen sijaan olivat aivan liian pieniä. Raidallinen näytti malliltaan todella kivalta, mutta lappu kertoi, ettei sitä ole XL-koossa edes tehty. Ei siis lihaville poikkiraitoja!
Oli minulla sitten kokeiltavana muutama täysihintainenkin uima-asu. ”Isojen tyttöjen” malliston muotiväri näytti olevan turvallinen musta. Mitään muuta ei ainakaan tässä liikkeessä ollut isommille tarjolla. Kaarituettu, drapeerattu musta uimapuku koossa 44 olikin ihan OK, ja olin aika vähällä ostaakin sen.
Vielä parempi oli kuitenkin hieman tukea vatsanseudulle antava alaosa, jossa oli säädettävä osa, jolla vyötäröön sai vaihtoehtoisesti lisää korkeutta tai sen saattoi taittaa alas ikään kuin hameeksi. Siitä tykkäsin kovasti, ja olisin päätynyt tähän, jos olisin löytänyt sopivan yläosankin. En kuitenkaan löytänyt. Yksi musta, frillareunuksinen malli oli malliltaan lupaava, mutta kooltaan liian pieni.
Harkinnan jälkeen uimapuku jäi sitten edelleen ostamatta. Täysihintainen puku oli jo sen verran kallis, että siihen hintaan pitäisi saada jo jotain todella mieleistä.
Raju totuus: olen ylipainoinen!
Uimapukujen sovitus sai minut kuitenkin astetta tietoisemmaksi siitä, että olen kieltämättä ylipainoinen. (No kyllä minä sen ennenkin tiesin, en vain yleensä tarkastele itseäni peilistä monelta suunnalta, ja sisimmissäni koen olevani yhä se hoikka nuori tyttönen, joka olin 30 vuotta sitten.) Mikä pahinta, ylimääräinen rasva on kerääntynyt erityisesti vyötärönseudulle, ja se jos mikä on jo terveysriski, varsinkin kun geneettinen taipumus sairastua diabetekseen on vahva sekä isän että äidin puolella sukua.
En ole kuitenkaan ikinä laihduttanut, enkä aio. Erottuani lapseni isästä laihduin kyllä puolessa vuodessa yli kymmenen kiloa laihduttamatta, ihan vain koska söin mitä mieli teki, enkä mitä oli tarjolla. Myös tunnesyöminen väheni kummasti. Normaalisti paino sahaa myös aina vuoden mittaan niin, että talvella tulen kerryttäneeksi vararengasta, ja kesällä se yleensä sitten pienenee.
Nyt viime aikoina painoa on kuitenkin alkanut taas kertyä: kun miesystäväni on ollut liikuntakyvytön, on omakin liikkumiseni jäänyt vähäiseksi. Stressi ja uupumus saavat etsimään rentouttavia hetkiä jäätelön ja muiden herkkujen parissa, ja kiire laskee arkipäiväisten ruokavalintojen laatua. Viime aikoina kipuillut lonkka on osaltaan vähentänyt liikuntaa vielä tavallistakin enemmän.
Tiedän kuitenkin, että varsinkaan kuormittavassa tilanteessa mikään laihdutuskuuri ei ole vastaus. Vastaus on opetella hyväksymään oma keho juuri sellaisena kuin se on. Vain lempeyden ja hyväksynnän kautta on mahdollista opetella kuuntelemaan omaa kehoaan, ja antaa sille sitä, mitä se tarvitsee.
Listaankin tähän omia, hyväksi havaittuja keinoja kehopositiivisuuden viljelyyn muistutukseksi itselleni ja toivottavasti inspiraatioksi myös sinulle!
Kehopositiivisuus: 7 vinkkiä
1. Ui alasti, jos voit
Anna veden kannatella kehoasi ja tunne sen hyväily. Nauti maisemista ja luonnosta. Olet itse osa luontoa, osa suurempaa kokonaisuutta ja yhtä kaunis, kuin kaikki muukin ympärilläsi. Juuri sellaisena kuin olet.
2. Nuku alasti
Alasti nukkuminen auttaa olemaan sinut oman kehon kanssa lukuisten terveysvaikutusten lisäksi. Eikä ole väliä, nukutko yksin vai kumppanin kanssa. Erityisen ihanaa on pujahtaa suihkun jälkeen puhtaisiin lakanoihin. (Ainoa haittapuoli on, että lakanapyykkiä tulee paljon, mutta olen valmis kestämään sen!)
3. Tanssi sydämesi kyllyydestä!
Ei siis mitään ulkonäkötietoista himmailua, vaan todellista itseilmaisua! Erilaiset autenttisen ja/tai villin tanssin muodot ovat suositeltavia: kuuntele omaa kehoasi, ja liiku niin kuin hyvältä tuntuu. Ei ole mitään väliä miltä näytät, vaan anna kehosi kertoa, miten se haluaa liikkua.
4. Ilmaise tunteesi!
Kun kerrot tuoreeltaan, miltä tuntuu, et varastoi tunteitasi painolastiksi kehoosi. Kehoon jo varastoituneita tunteita voit vapauttaa vaikka TRE-harjoituksilla tai vaikka äänellä itkemisen, eli itkuvirsien avulla.
5. Syö, kun on nälkä ja juo, kun on jano
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta todellisuudessa aika usein tulee syötyä, koska on ruoka-aika tai syötyä jotain, kun oikeastaan olisi vain jano tai kaipaa jotain muuta – esimerkiksi hyväksyntää. Kannattaa myös yrittää lopettaa syöminen, kun ei enää ole nälkä – tämä on minulle todella vaikeaa, koska lapsena on ehdollistettu, että kiltti tyttö syö lautasen tyhjäksi.
6. Syö mitä mieli tekee
Kyllä! Kehosi on viisas, ja se tietää, mitä tarvitset, kun vain opettelet kuuntelemaan sitä. Olen huomannut, että ruokavalinnat muuttuvat aina sitä terveellisemmiksi, mitä enemmän kuuntelen, mitä todella tekee mieli. Tällä tavalla itse laihduin kymmenen kiloa puolessa vuodessa, mutta mikä tärkeämpää, nautin jokaisesta ateriasta ja voin paremmin myös sillä välillä.
7. Nauti siitä, mitä syöt!
Nauti hyvällä omalla tunnolla myös siitä pizzasta tai jäätelöstä, jonka päätät syödä! Meillä jokaisella on oikeus herkutella toisinaan, kunhan emme erehdy syömään samalla syyllisyyttä tai itseinhoa. Rajoituksista ja kielloista ei aiheudu kuin harmia.
Lue myös aiempi aiheeseen liittyvä postaukseni:
Lue tunteiden ilmaisusta itkuvirsien avulla:
Seuraa blogiani tykkäämällä siitä Facebookissa
Tallenna
