Olet liian herkkä!
Onko sinulle tuttu tokaisu? Minä ainakin olen erityisherkkänä siihen seinään törmäillyt.
Usein herkkyyttä käytetään lyömäaseena silloin, kun turvattomassa vuorovaikutussuhteessa yritetään tuoda esiin toiveita, tunteita, odotuksia tai omia rajoja. Tavoitteena on kuulluksi tuleminen, suhteen parantaminen sekä tasavertaisuus ja silti lopputulos voi olla hyökkäys, mitätöinti, vastuun karttaminen, vihamielisyys tai mykkäkoulu.
Niin, ja ”sä oot ihan liian herkkä!”
➡️ Koska et kestä, että sulle sanotaan MITÄÄN!
➡️ Koska aloit ITKEÄ!
Puretaanpa tätä hieman.
Entä jos kyse ei olekaan liiallisesta herkkyydestä, vaan järki-ihmiseksi itseään kutsuvan omista, maton alla piilossa lepäävistä käsittelemättömistä tunteista.
Voisiko ollakin niin, ettei vannoutunut järki-tyyppi pystynyt siinä kohtaa asettumaan toisen asemaan?
Ei löytänyt itsestään empatiaa?
Toimi ja puhui ajattelemattomasti?
Ei ottanut vastuuta omasta osuudestaan vuorovaikutuksessa?
Kaikissa meissä on herkkyyttä.
Kaikilla meillä on tunteita.
Usein tiukka järki-ihminen ei vaan ole, tai uskalla olla niistä tietoinen. Ne on vaikeina tukahdutettu näkymättömiin, ja ne purskahtelevat käsittelemättöminä esiin esimerkiksi toisen ihmisen tunteiden kohtaamisen vaikeutena.
Ja sitten se itku.
Kysynpä vaan mitä haittaa siitä on?
Itkeä voi vaikka surusta, pettymyksestä itseensä tai muihin, ikävästä, hylkäämisen pelosta, yksinäisyydestä, fyysisen tai psyykkisen väkivallan tai sen uhan pelosta, rakkaudesta, kaipuusta, onnesta, ilosta, ylpeydestä…
Kyllä tänne kyyneleitä mahtuu, eivätkä ne ole itkemättömiltä pois!
Lopuksi:
Herkällä on usein uskallusta tuntea ne vaikeimmatkin tunteet – rohkeaa, sanoisin.
Herkkä elää monesti täydemmin kaikkien aistiensa kautta – syvempää, aistillista, läsnäolevaa.
Herkältä ei puutu myötätuntoa, kykyä eläytyä ja ymmärrystä muidenkin tunnetiloista – tarpeen melko monissa työtehtävissäkin.
Lempeydellä Heli – ylpeästi herkkä
~~~
Tutustu muihin teksteihini Instagramissa @sun.askeleita