Ruoho on vihreämpää kun sitä kastellaan – myös kotona
Hän tuli parisuhteeseen Marimekon Unikko-kassi täynnä. Kassin pohjimmaisena, kaiken vuosien varrella kertyneen alla, makasi arvottomuuden tunne ja hylätyksi tulemisen pelko. Hän oli ollut äänekäs pikkutyttö, aina polvet ruhjeilla, puista pudonneena. Hän oli kertonut mielipiteensä kuuluvasti silloinkin, kun sitä ei kysytty.
Kunnes ei enää kertonut.
Edes kysyttäessä.
Siperia oli opettanut; hän oli vääränlainen, kaunis hymy sekä myötäileminen olivat hyväksynnän tae – hetkeksi.
Niinpä Unikko-kassi oli vuosien aikana täyttynyt armottomalla sisäisellä puheella, suorittamisella, perfektionismilla ja jatkuvalla yli omien rajojen joustamisella. Päällimmäisenä kassissa oli epävarmuus, joka tarkkaili jokaista ilmettä ja elettä, etsien merkkejä toisen etääntymisestä ja mahdollisesta hylkäämisestä.
Jalka koko ajan oven raossa, peläten.
Hän tuli parisuhteeseen Adidaksen urheilulaukun kanssa. Kolme raitaa kätkivät taakseen tunneilmaisultaan köyhän lapsuuden. Kun isä puhui, silloin kuunneltiin ja toteltiin! Kun isä vaikeni, ilmapiiri oli ahdistava ja silloin oli parempi pysyä omissa oloissaan. Tyyntä myrskyn edellä. Tunteet ovat pahoja.
Äiti pehmitteli, huolehti, tyynnytteli ja lepytteli isää.
Siinä ne olivat näkyvillä; miehen ja naisen roolit.
Kolme raitaa kassin kyljessä. Kolme juonta elämässä:
älä puhu
älä kuuntele
älä tunne – pakene ahdistusta vihaan.
Sitten Unikko ja kolme raitaa kohtaavat. Säröt löytävät toisensa; kukka ja raita muodostavat uuden, mielenkiintoisen kuvion, joka kukoistaa kuin itsestään. Kunnes tulee arki.
Makaronilaatikko, verokortti, tarhan lelupäivä, villakoirat lattialla, työuupumus, juniorijääkiekkoturnaus, mokkapalat, kissan oksennus sohvalla.
Kukat ja raidat – eihän niistä saa kaunista kuviota!
”Miksi hän ei enää kohtaa minua?” – riittämättömyys – hylätyksi tulemisen pelko – takertuminen – ylimiellyttäminen – anteeksipyytely.
”Miksi hän ei enää kohtaa minua?” – ahdistus – syytös – mököttäminen – hyvittelyjen vastaanotto.
Jälleen yksi kierros valmis.
Katso siis tarkasti laukkusi pohjalle, ihan sinne pohjalevyn alle saakka. Sieltä voit löytää tunteita ja toimintamalleja, joita olet kantanut mukanasi aikuisuuteen ja parisuhteeseen. Näiden tiedostaminen on alkuaskel muutokseen. Sen jälkeen tärkeintä on keskellä kiireisintäkin arkea löytää yhä uudelleen yhteinen tapa ja hetki pysähtyä ja kysyä:
Miten sinä voit?
Millä tavalla voisin olla sinulle tueksi?
Ja sitten aidosti kuunnella.
Lisää ajatuksiani löydät Instagramista @sun.askeleita
