Suloisen kipeä kaipuu

Nainen…tunnen sut.

Tunnen valtavan rakkauden, joka odottaa rakastajaansa.

Tunnen jäytävän tarpeen irrottaa ohjaksista.

Suuren halun, jolle ei ole ottajaa.

Tunnen kaipuun jälleen elää kuten sinut on tarkoitettu.

Villinä
Kannateltuna
Johdatettuna
Antautuneena

Tunnen jokaisen poskia pitkin vierineen kyyneleen. Jokaisen käännetyn selän, jota olet jäänyt katsomaan. Jokaisen kerran, kun vahvat kädet eivät ole ympärillesi kiertyneet. Jokaisen luvatun sanan, joka ei ole saanut teoista vastinettaan. Jokaisen iskun vyön alle, mitätöinnin hetkissä, joissa olet ollut herkimmilläsi. Kun lävitsesi on katsottu näkemättä, sanasi ovat jääneet kuulematta.
Kun sisällesi tuleminen on jättänyt kipeän tyhjäksi.
Tunnen jokaisen kyllä-sanan, joka sisimmässä on ollut ei.
Jokaisen kerran, kun olisit tarvinnut valtameren verran tilaa kuohua ja tilaa on ollut vain pisaralle.

Tunnen tyhjyyden joka seuraa siitä, kun olet eksynyt sydämesi ja kohtusi ohjauksesta.

Ja jokaisen kerran kun et ole uskaltanut kertoa mitä todella tarvitset.

Tai edes tiennyt itse.

Olet ollut niin pitkään osin turta, ettet muista itsekään mitä on olla jotain muuta.
Sinua pelottaa avautua, jonnekin syvälle on unohtunut taito antautua.
Jumalatar on sulkeutunut kuoreensa ja unohdettu.

Tarvisisit
aikaa,
tilaa ja
luottamusta,

jotta voisit jälleen, aivan hiljalleen, alkaa avautua.

Olet ollut yksin.
Niellyt sanasi, haudannut toiveesi, sanonut haluillesi hyvästit.

Kuinka voisit anella täyttymystä, pyytää armahdusta tähän tyhjyyteen, joka sisintäsi jäytää.

Että tulisi hän

joka täyttäisi
jolle et olisi liikaa
joka ei lähtisi
jolle uskaltaisit olla kaikki.

Joka rakastaisi ja rakastelisi sinut uudestaan ja uudestaan, murtaisi jumalattaresi ulos kuorestaan.
Hän, joka vihdoin olisi sen voiman mitta,
joka sinäkin oikeasti olet.

Samankaltaisia ​​artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.