Kyllä marjat täytyy itse poimia, sehän on kunnia-asia!
Arki saattaa niin helposti ja huomaamatta alkaa muodostua erilaisten ”pakko tehdä” -asioiden jatkumoksi. Meillä kaikilla on varmasti näitä must do -asioita työssä, opiskeluissa sekä kotona, ja tavoitteena on saada asialliset hommat hoidettua. Ruokakaupassa täytyy käydä, jotta saadaan evästä pöytään, työraportti on kirjoitettava, koska se kuuluu omiin työtehtäviin, lapsi haettava päiväkodista, ennen kuin se sulkeutuu.
Marjat täytyy itse poimia, sillä se on kunnia-asia. Uupumus tai vaativa aika yksityiselämässä ei ole mikään selitys. Eikä varsinkaan se, ettei edes pidä koko hommasta. Sukujuhliin tulee lähteä, vaikka olisi kuinka väsynyt. Niitähän on niin harvoin ja mitä ne minusta ajattelisivat ellen mene. Joulukin pitää järjestää laajemman kaavan mukaan, kaikki koolle kutsuen, pöydässä 17 sorttia, vaikka ei kyllä ehtisi. Mutta niin on aina tehty.
Eikun siis…
Erilaiset oman mielen sisällä olevat pakot ja täytymiset on monesti peritty jo lapsuudesta. Ne voivat olla ihan huomaamatta vahvasti osa toimintatapojamme aikuisena. Emme välttämättä edes havaitse niitä, saati osaa kyseenalaistaa niiden todenperäisyyttä. Jos mielessä pyörii esimerkiksi ajatus marjojenpoimintapakosta, on hyvä pysähtyä kuulostelemaan, mikä sen takana piilottelee. Onko se tunne arvottomuudesta tai hylätyksi tulemisen pelosta? Jos en toimi niin kuin aina aiemminkin, olenko silloin huono ihminen? Laiska ja kelpaamaton? Mistä tällainen ajatus on peräisin? Ja ennen kaikkea, onko se totta?
On aina iso ilo kun nämä ”pakottomat pakot” jäljittää. Se on väylä uudenlaisten näkökulmien ja vaihtoehtojen etsintään. Pakkojen tilalle voi ajan kanssa löytyä ”koska mä voin” ja ”siks ku mä halusin”. Ja niiden myötä ilo ja keveämpi olo.
Lempeydellä Heli
~~~
Löydät lisää ajatuksiani Instagramista tililtäni @sun.askeleita
