Voiko sairastumisen koettelemuksissa piillä myös siunauksia?
Voin ehkä havaita pysähtymisen tarpeeni, ja vaikka en olisi sitä tunnistanutkaan, joudun myöntymään elämän edessä: tällaista tämä on nyt ja tämäkin kuuluu elämään.
Varhaisessa aamussa hämärän peittelemä huone huokuu vielä lepoa ja rauhaa. Kolmatta päivää jatkunut flunssa on pysäyttänyt hektiseltä tuntuvan työrupeaman. Niin mieleiseltä kuin työ tuntuukin, ei ole auttanut kuin pysähtyä, antaa aikaa, hyväksyä, nukkua hyvillä mielin ja huolettomana. Onhan uni lääkkeistä parhainta silloin, kun elimistö sitä oikein kaipaa.
Syksy on flunssien ja pöpöjen riemullisinta kulta-aikaa: on mykoplasmaa, koronaa, rino-, adenoviruksia…Vaikka pesemme käsiämme ja olisimme terveyshuolellisia, löytävät nuo pöpöt keskuuteemme ja voivat sairastuttaa kenet tahansa sängyn uumeniin kyselemättä, sopiiko tämä suunnitelmiin, olisiko tähän aikaa tai halua.
Tämä on elämää, halusimmepa sitä tai emme. Yleensähän sairastumiset tulevat odottamatta ja väärään aikaan. Jos astun askeleen taakse päin, annan kaiken olla, ajatusten tipahdella ja lipua pois, voin nähdä jotain muuta. Voin ehkä havaita pysähtymisen tarpeeni, ja vaikka en olisi sitä tunnistanutkaan, joudun myöntymään elämän edessä: tällaista tämä on nyt ja tämäkin kuuluu elämään. Kaikki sairastuvat joskus ainakin kausi flunssiin, siltä emme voi välttyä. Kuume kaataa sänkyyn vällyjen alle, kaikki muu menettää merkitystään, halu tehdä ja touhuta kaikkoaa. Ei ole mitään haluttavaa, vain tämä hetki ja vällyihin kätkeytyvä parantava lepo, ja levon suoma tervehtyminen, joka kyllä herää, ja herättää taas elämisen halun pikku hiljaa.
Terveys on olemassa sairastumisen raskaimpinakin hetkinä.
Terveys on olemassa sairastumisen raskaimpinakin hetkinä. Se on kehomme viisaassa järjestelmässä, kehon puolustusmekanismissa, joka käynnistyy heti, kun elimistö havaitsee uhkaavia taudin aiheuttajia. Jokainen hengitys ilmentää myös terveyttä ja huokuvaa elinvoimaa huolimatta siitä, onko sairaus hengitysinfektio tai jokin muu. Ei tarvitse jaksaa, voi vain olla myös niissä olotiloissa, jotka eivät tunnu hyviltä. Voimme hoivata itseämme parhaalla mahdollisella tavalla tehdäksemme olomme hyväksi tai edes siedettäväksi.
Onko sairastuminen kurjuutta kummempaa vai voiko siihen sisältyä meille myös jotain hyvää tekevää?
- Sairastuminen voi näyttää meille irti päästämisen helppouden. Se, mikä ei ole tarpeellista tässä hetkessä, saa mennä. Se tapahtuu luontaisesti, yrittämättä. Ja jos vieläkin pyristelen vastaan ja haluan hallita asioita, voin tietoisesti ajatella, mikä tässä hetkessä on viisainta ja tärkeää. Juuri nyt, kun eritoten tarvitsen lepoa ja rauhaa, maailma varmasti pyörii ilman minun panostani. Tätä voi kokeilla ja yllättyä, ellei muuten usko.
- Sairastumisen myötä voin harjoittaa hyväksymisen taitoa, mikäli hyväksyntä ei herää luonnostaan. Elämä ei ole aina omissa käsissämme ja hallittavissa. Se tuo mukanaan yllätyksiä ja odottamattomia tekijöitä, vastaväitteet ja taistelu eivät auta. Voin myöntyä elämän edessä ja hoivata itseäni myös tässä vastamäessä antaen voimieni palautua omaan tahtiinsa. Kaikki sairastuvat joskus, ja se on elämisen luonnollista kulkua.
- Voin huomata ja muistuttaa itseäni, että tämäkin on väliaikaista. Myös tämän voin elää täydesti tilanteen vaatimalla tavalla. Vaikka useimmiten olemme samaistuneita siihen, mitä teemme, ajattelemme ja olemme, silti kaikki on alati virtaavassa muutoksessa, johon vaikuttavat lukemattomat muuttujat maailmassa. Nyt on näin, huomenna ehkä kaikki on toisin. Tänään sairastuminen, tervehtyminen vie aikansa, mutta siellä se on, kaikki väliaikaisuuden ilmentymiä.
- Sairastuminen tarjoaa mahdollisuuden myös omaan hiljaisuuteen. Ei tarvitse yrittää mitään, ei päästä minnekään, eikä tehdä mitään juuri nyt. Voin antaa kaiken olla, kuunnella hiljaisuutta, nähdä mieleni liikkeet, ajatukseni ja syvimmät tarpeeni. Voin tässäkin hetkessä ikään kuin avautua elämää kohti, ehkäpä se kertoo minulle jotain arvokasta tai tarpeellista, tai vain hellii ja hoitaa. Kun tästä taas ponnistan aikanaan elämän rientoihin, voin ottaa oivallukset mukaani ehkä opetuksena, ehkä matkaoppaiksi.
- Sairastuminen tarjoaa myös mahdollisuuden harjoittaa myötätuntoa. Juuri silloin, kun olen heikoimmillani, tarvitsen lempeää katsetta ja kohtelua. Tässäkin tilanteessa olen itseni tukena hoivaten ja suoden kaiken sen levon ja tarpeellisen, joka tuntuu välttämättömältä. Voin myös tulla tietoiseksi siitä, että en ole tilanteessani yksin. Juuri tälläkin hetkellä on lukemattomia ihmisiä, eläimiä, kasveja ja eliöitä, jotka eivät voi hyvin. Sen ei ole tarkoitus musertaa minua, vaan voin herätellä sydäntäni tuntemaan lämpöä ja myötätuntoa. Kun löydän myötätunnonnon, kohdistan sitä ensin itseeni, kehooni, jossa ei juuri nyt tunnu ehkä hyvältä. Annan ikään kuin myötätunnon kannatella juuri kaikkea sitä, missä ei tunnu hyvältä. Sallin myös myötätunnon laajeta ja lopulta se voi kattaa koko kehoni. Voin edelleen sallia myötätunnon levitä kaikkialle ympäristöön ja maailmaan. Ja missä myötätunto kohtaa sairautta ja tuskaa, siellä myötätunto hoitaa ja hoivaa. Omissa kivuissani ja hankaluuksissani myötätunnon voimalla voin kohdata myös muita sairastuneita ja kärsiviä. Tämä voi olla harjoitukseni, ja se voi tuoda sairastamiseen ja tervehtymiseen erityistä merkityksellisyyttä. En ole yksin, ehkäpä yhdessä toivumme ja annamme elämän jälleen voittaa.
Hyvän ja huonon taakse kätkeytyy todellinen elämä vaikeinakin tuntuvissa hetkissä.
Hyvää tai huonoa, tietenkään ei ole mukava sairastaa, mutta elämään kuuluu myös kaikkea tätä, mistä emme erityisesti pidä. Ehkäpä olemme kuitenkin voiton puolella, sillä sairaus voi tarjota mahdollisuuden syvä katsella ja tunnustella elämäänsä, arvojaan ja ainakin pysähtyä sen eteen, että sekin on elämää. Ei siksi, että väsyisin entisestään, vaan jotta tervehtyisin, kasvaisin ja kehittyisin, kurkottelisin kohti valoa ja toivoa, jonka jokainen hetki pitää sisällään. Hyvän ja huonon taakse kätkeytyy todellinen elämä vaikeinakin tuntuvissa hetkissä. Sen kutsu on vahva, se, kutsuu meitä kohtaamaan itseämme ja toisiamme hellyydellä, hoivaamaan ja vaalimaan kallisarvoista terveyttämme parhaalla mahdollisella tavalla. Joskus se voi kutsua tekemään myös tietoisia muutoksia elämänsä suhteen, isompia tai pienempiä. Sellaisia, jotka palvelevat juuri minun elämääni tai terveyttäni, vain minä tiedän, sillä tieto löytyy aina kuuntelemalla sydäntään.