Patoatko tunteesi miellyttääksesi?
Me naiset pienennämme itseämme, koska meissä on niin paljon, että jos päästäisimme sen kaiken valloilleen, sallisimme sen pauhata vapaana, se hyvin usein hukuttaisi maskuliinin. Feminiini patoaa itsensä, koska se on kaikki niin valtavan suurta. Ja sitä vastaanottamaan täytyy olla valtavan suurta.
Halu. Kaipuu. Tarvitsevuus. Raivo. Jano. Rakkaus.
Raivoisalla voimallaan nämä kuohuvat meissä kuin ääretön koski. Me olemme niin monta kertaa nähneet sen, kuinka maskuliini perääntyy kuohujemme äärellä ja siksi me patoamme. Maskuliini pelästyy Shaktimme suuruutta, sen raivoavaa voimaa. Koska ei ole mitään niin suurta ja voimakasta, kuin itse Shakti.
Ja nainen on maailmassamme Shaktin ilmentymä.
Meissä on vihan hetkellä vuoren huipulla seisova jumalatar, jonka huuto kaikuu maailman kaukaisimpaan kolkkaan. Se seisauttaa vedet, se hiljentää linnut. Se hetkessä tiputtaa puista lehdet ja jäädyttää maat. Se on Kalin raivo.
Ja meissä on kevään niityillä tanssivat neitojumalatar, joka on haavoittuva ja herkkä, joka alastomimmalla hetkellään ei kykene antamaan itsestään kellekään enää tippaakaan, vaan haluaa vain olla kannateltava ja näyttää kuinka keskeneräinen ja rikki on. Tämä neitojumalatar ei jaksa seisoa itsenäisenä vaan tarvitsee ympärilleen yhteisöä, niitä, jotka jaksavat kannatella silloin, kun ei itse jaksa.
Meissä on tulessa palava jumalatar, jonka sisäinen tyhjyys vaatii täyttämistä ja sen himo on niin suurta, että täyttymyksen hetkelläkin se huutaa lisää.
Me naiset tiedämme mitä on haluta toista silloinkin kun toinen on niin syvällä, ettei syvemmäksi pääse.
Syväkään ei riitä tuolle tulessa palavalle jumalattarelle koska hän hakee täyttymystä koskaan saamatta sitä, koska jano on hänen liekkinsä voima.
Naisen kurkussa on pala kaikesta siitä padotusta halusta, raivosta, janosta ja rakkaudesta, joka on vuosien aikana suitsettu olemaan vähemmän, jotta toinen ei hukkuisi.
Mutta mitä jos saisi antaa kaiken tulla? Jos Shaktin mahti onkin se, joka johdattaa rakkaimpansa voittamattomaksi soturiksi, jota suurinkaan pato ei hukuta, vaan kannattelee ja virrattaa uusiin taisteluihin.
Feminiiniä ei padota, sitä ei kesytetä, vaan sen kanssa tanssitaan peloista huolimatta, sillä se antaa juuri niin paljon kuin mistä on valmis luopumaan.
Jaan paljon sisältöä Ilon voiman -somesivuilla ♡ Instagram ja Facebook Ilon voima.
https://naiseudenvoima.com/feminiinin-ydin-on-janota/
