Kollektiivi feminiini on vereslihalla

Tunsin jotain hyvin kaunista, voimallista ja sydäntäsärkevää. Tunsin kollektiivin feminiinin, joka valui mun päälle kuin vesi uomassaan matkaten mutkitellen päästä varpaisiin, huuhtoen kokonaan.

Se näytti niin syvän kaipuun, suloisen kivun.

Se näytti kipunsa jonka on kohdannut jokaisen naisen kautta ajan ja paikan, jota on koskaan kohdeltu kaltoin.

Näky oli henkeäsalpaava. Tunsin sen jokaisessa solussani. Kaiken koetun.

Nainen…tunnen sut.

Tunnen sun suuren halun, jolle ei ole ottajaa.

Tunnen kipeän pohjattoman tyhjyyden, joka huutaa täyttäjää.
Tunnen aivan valtavan rakkauden, joka odottaa rakastajaansa.

Tunnen jäytävän tarpeen irrottaa ohjaksista.

Tarpeen uskaltautua sukeltaa tunteisiin ja alkaa elää sydämen ja kohdun ohjauksessa.

Jälleen elää kuten sinut on tarkoitettu.

Villinä
Vapaana
Antautuneena
Hedelmällisenä

Tunnen jokaisen kuuman kyyneleen, joka on poskillesi painautunut. Jokaisen käännetyn selän, jota olet jäänyt katsomaan. Jokaisen kerran, kun vahvat kädet eivät ole ympärillesi kiertyneet. Jokaisen luvatun sanan, joka ei ole saanut teoista vastineitaan. Jokaisen iskun vyön alle, jokaisen mitätöinnin hetkissä, joissa olet ollut herkimmilläsi. Jokaisen kerran, kun lävitsesi on katsottu näkemättä. Kun olet kantanut taakkaa, joka on sinulle liian painava.
Jokaisen kerran kun sisällesi tuleminen on jättänyt kipeän tyhjäksi.
Tunnen jokaisen kyllä-sanan, joka sisimmässä on ollut ei.
Jokaisen kerran, kun olisit tarvinnut valtameren verran tilaa kuohua ja tilaa on ollut vain pisaralle.

Jokaisen kerran, kun sinut on rikottu. Sillä vaikka olet voimallisista voimallisin, olet hennoista hennoin.

Ja tunnen, kuinka kaikki tämä on sulkenut sinut.

Olet ollut niin kauan tukahdutettuna, että et muista itsekään mitä on olla jotain muuta.
Sinua pelottaa avautua, jonnekin syvälle on unohtunut taito antautua.
Jumalatar on sulkeutunut kuoreensa ja unohdettu.

Tarvisisit niin paljon
aikaa,
tilaa ja
luottamusta,

jotta voisit jälleen, aivan hiljalleen, alkaa avautua.

Rakas nainen, mun sydän melkein särkyy, kun tunnen sut.
Olet niin yksin.
Olet niellyt itsesi, haudannut toiveesi, sanonut haluillesi hyvästit. Sinua on satutettu, niin monesti.

Kuinka voisit vaikka anella täyttymystä, polvet verellä pyytää armahdusta tähän tyhjyyteen, joka sisintäsi jäytää.

Että tulisi hän

joka täyttäisi
jolle et olisi liikaa
joka ei lähtisi
jolle uskaltaisit olla kaikki.

Joka rakastaisi ja rakastelisi sinut uudestaan, uudestaan ja uudestaan, murtaisi jumalattaresi ulos kuorestaan.
Hän, joka vihdoin olisi sen voiman mitta,
joka sinäkin olet.

 

Jaan paljon sisältöä Ilon voiman -somesivuilla ♡ Instagram ja Facebook Ilon voima. Kotisivuni löytyvät osoitteesta tiiamariel.com

Lisää kirjoittajalta Ilon voima/Tiia Jokisalo

Antautunut nainen on rohto ja eliksiiri

Antautunut nainen on nainen syvimmässä olemuksessaan. Ja antautunut nainen on olento, jonka...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.