Itselleen kaunis mama
Luonamme pistäytyi eilen äiti, joka oli juuri käynyt kampaajalla. Hän näytti kauniilta, vaikka tiesin hänen olevan väsynyt. Tämä nainen, äiti, oli hoitanut kipeää poikaansa pitkään ja hartaasti viime päivinä.Poika oli tarvinnut hänen täyden läsnäolonsa aivan kirjaimellisesti, jopa istuen äidin sylissä wc-käynnillä. Itkua ja kipristelyä, lapseen sattui. Nyt äidillä, naisella, oli hetken levähdystauko. Hän oli halunnut uuden kampauksen.
Jostain syystä havahduin siihen, että juttelin tämän naisen kanssa huoneistomme oviaukolla, kauniit vihreät korvakorut korvissani ja värikäs koru kaulassani. Kerroin, että babyn kanssa on usein hauska meininki. Silti toiset päivät ovat tuntuneet hyvin raskailta, koska hänellä on ollut vatsavaivoja.
Kehoani on todella särkenyt jatkuva babyn sylissä pitäminen, hytkyttely ja nytkyttely, sekä rauhoittelemiseen tähtäävä heiluttelu. Näinä päivinä olen aamusta iltaan hieronut, kantanut, paijannut, laulanut ja silitellyt rakasta pikkupoikaani. Olen herännyt yöllä toistamaan tämän saman ja rukoillut taivasta parantamaan hänen oloaan.
Aamulla noustessani huoneistomme on pyörinyt silmissäni muutaman kerran ja olen ollut hiestä märkä. Olen joutunut treenaamaan silmieni avaamista useaan otteeseen, ennen kuin ne ovat suostuneet pysymään auki. On tuntunut, että sisälleni on mysteerisesti sukeltanut valaskala, lisäten kehoni painoa tonnilla.
Tätä on joskus voinut jatkua useamman päivän peräkkäin ja babyn hoitamisen olen jakanut tietenkin vain itseni kanssa. Vastaavanlaista väsymystä ja vara-akuilla selviytymistä en ole kokenut koskaan aikaisemmin. Rakastan mamana olemista, vaikka aina se ei ole kyllä ihan helppoa.
Jos aikaisemmin mainitsemani nainen, äiti, olisi tullut tällaisena aikana luoksemme, en olisi käynyt juuri kampaajalla. Leikkaan hiukseni itse ja teen sen melko harvoin, mutta korvissani olisi todennäköisesti olleet tarkkaan valitsemani korvakorut ja kaulassani jotain kaunista.
Joku saattaa tällaisen luettuaan pyöritellä silmiään ja päästää puuskahdusäänen nenästään. Vai mistä se nyt tuleekaan. Kuka mama ajattelee kaunistautumista tuollaisena aikana? Minä täällä, voin ottaa askeleen kaapista ulos ja nostaa käteni ylös.
En ole koskaan ollut mikään suuresti ”laittautuja”, mutta rakastan kauniita ja värikkäitä asioita. Ne saavat minut tuntemaan oloni naiselliseksi, toisinaan seksikkääksi, tietenkin kauniiksi ja jotenkin eläväksi, sekä joskus myös leikkisäksi. Tai ne eivät niinkään tee sitä tunnetta, vaan auttavat ilmaisemaan ja voimistamaan sitä. Naiseuden kokemus on kaikille omanlainen, mutta nämä asiat ovat itselleni yksi ihana ja nautinnollinen osa sitä.
Vatsavaivapäivinä emme useinkaan poistu kotoamme ja unelmieni prinssitkin vilahtelevat tällä hetkellä korkeintaan fantasioissani. Koristelen usein itseäni siis täysin itseäni varten. Puen päälleni jonkin juuri siihen päivään sopivan värisen vaatteen ja pistän hiukset edes semikivasti ponnarille. Ennen kaikkea laitan tarkkaan valitut korvakorut korviini, vaikka muuten joutuisin olemaan alasti.
Päällepäin ei siis ehkä mitään ihmeellistä, mutta ah, mikä upea pieni juhlistusrituaali tämä on kaiken mamailun keskellä. Keho palautuu vielä raskaudesta ja vatsa pömpöttää jonkin verran, sekä välillä lihakset ovat todella kipeät. Silti tämä upea temppelini on pystynyt tähän kaikkeen ja se jos jokin on ihmeellistä.
En pysty tarjoamaan keholleni juuri tällä hetkellä sen unelmoivia ihania hierontoja, vaahtoavia kylpylänautintoja tai pitkiä ja todella helliä yöunia. Niidenkin aika vielä tulee. Aina voin kuitenkin laittaa korvakorut korviin ja olla tämän asunnon Prinsessa. Vaikka sataisi kakkavaippoja taivaalta.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa uskomattoman syvällinen ja filosofinen teksti äitiydesta ja naiseudesta, sekä ehkä jopa niihin liittyvästä seksuaalisuudesta. En tainnut onnistua siinä, mutta keskityin sen sijaan korvakoruihin. Joku sanoi, että äitiyden myötä muuttuu arvomaailma. Tarkoittaakohan se tätä…
Phiiis änd lööööv xxx
