Arvokas yksinolo

Kirjoitin aiemmin siitä, kuinka tietyssä vaiheessa omaa kasvua sitä kokee, että perinteinen deittailukultuuri enää millään tavoin tunnu hyvältä. Kun pois jää tyhjät säädöt ja ajanvietteet, sitä on tilanteessa, jossa tavallaan laatu korvaa määrän eli toisinaan se tarkoittaa yksin olemista.

Ja nämä hetket ja ajat ovat todella arvokkaita sun polullasi, sillä niissä hetkissä voit lakata pakenemasta itseäsi ja kohdata pelkojasi.

Kun seksuaalienergia polttelee ja kohdussa pyörii galaksit, voihan se käydä viduttamaan, jos on yksin. Mutta sitten tehdään mitä jumalattaret tekee ja otetaan ilo irti tilanteesta parhaalla mahdollisella tavalla antaen itselle kaiken sen rakkauden ja himon mitä tuntee. Voit ottaa yksin olemisen aikana, jolloin syvennät yhteyttä kehoosi ja omaan nautintoosi.

Sama silloin, kun ei muuta haluaisi kun käpertyä kainaloon, mutta kainaloa ei ole lähelläkään. Silloin on hyvä hetki istua ja tutkiskella tunteitaan. Olla itselleen läsnä, lohduttaa, pitää hyvänä. Ei kurottaa ulospäin hakien laastaria epämukavuudelleen, sillä loppuen lopuksi vieraassa kainalossa on yksinäisempää kuin yksin ilman kainaloa.

Silloin voi myös muistuttaa itseään siitä, että tämä olo on tässä vain käymässä ja et ole yksin. Olet maailmassa, joka on täynnä ihmisiä ja jokainen meistä yhtä ja samaa. Voit miettiä kaikkia niitä, jotka tuntevat juuri sillä hetkellä samoin ja visualisoida teidän välille valoverkko, jonka kautta lähetät heille rakkautta ja ymmärrystä – kuulet heidät. Ja voit olla varma, että myös sua ajatellaan samoin jossakin juuri sillä hetkellä. Se on lohdullista.

Voit myös ajatella heitä, jotka ovat rakkaansa sylissä, tuntea heidän hyvän olon ja onnen, nauttia että tuota oloa on tässä maailmassa ja toiset kokevat sitä parhaillaan, säkin olet kokenut ja tuut vielä kokemaan. Ja sitten on niitä, jotka ovat saman katon alla ja ulkopuolelta kaikki näyttää olevan jokseenkin hyvin, mutta yhdessä ollaan kenties muutoksen pelosta, ehkä koska ero ei tule kysymykseen tai koska sitä ajatellaan, että ei voi tavoitella tähtiä taivaalta. Ja sillon voit muistuttaa itseäsi siitä, että tavallaan nämäkin ihmiset ovat yksin ja tällaista suhdetta et kaipaa.

Kannattaa huomioida myös sellainen, että joskus yksinolemiseen liittyviin tunteisiimme vaikuttaa myös kulttuurilliset ajatusmallit, jotka eivät itse asiassa ole edes sinun omia ajatusmallejasi. Tällaiset mallit ilmenevät esimerkiksi tiettyinä viikonpäivinä tai juhlapyhinä. Jos yksin oleminen ei haittaa tiistai-iltana, mutta lauantaina se painaa enemmän, silloin kyse voikin olla kulttuurin luomasta ajatusmallista eikä laisinkaan sinun omaa totuuttasi. Sä vaan tunnet niin, koska olet luullut, että niin pitää tuntea.

On myös hyvä muistaa, että oot ollut miljoonassa tarinassa yhdessä ja erikseen. Nyt on näin ja huomenna voi olla toisin. Et ole kenestäkään erillinen. Kaikkien sun sielunkumppanien energia on sussa läsnä, lisäksi kaikkien rakkaiden, niin täällä kun aineettomassa. Sulla on aina armeija, joka on sun ympärillä.

Tärkeää on myös se, että läheisyydenkaipuu, toisen ihmisen seura, tarve kuulumiselle on meidän syviä ja tähdellisiä tarpeita, eikä tämän prosessin tarkoitus suinkaan ole tehdä meistä “saaria”. Meillä varsinkin Suomessa on kultturina se, että kosketus ja pidempiaikainen läsnäolo kuuluu romanttiseen suhteeseen. Mutta aivan yhtälailla muut meidän sielunperheen jäsenistä voivat olla meidän turvana ja kainalona. Siinäkin on pohdittavaa ja kenties opeteltavaakin.

Kun et kiemurtele ikäviä tunteita karkuun, pakene niitä erilaisiin viihdykkeisiin, vaan pidät itsellesi ja tunteillesi tilaa, lohdutat aivan kuten lohduttaisit rakastasi, saatat huomata, että jossain vaiheessa olo menee ohi. Teit sen! Olit itsellesi tuki ja turva siinä hetkessä, jossa olisit aiemmin saattanut tavoitella sitä turvaa laastareista, ihmisiltä, jotka eivät ole sielunyhteyksiä. Ja näin voimaannut ja opit miten olla itsensä tukena. Ja siinä vaiheessa olet maata järisyttävän ymmärryksen edessä. Oppimassa miten kannatella itseäsi, miten olla itsellesi se suurin rakkaus.

Ja silloin oot sen äärellä, mitä yksin oleminen arvokkaimmillaan on opettamassa. Tämä oivallus kutsuu luokseen ihmisiä, jotka ovat tehneet saman työn itsessään ja sillon kohtaakin sellanen voimakaksikko että oksat pois. Kaksi ihmistä, jotka ovat oppineet antamaan tunteillensa tilaa, kohtaaman ja käsittelemään ne. Ja siinä on herkullisen ihmissuhteet avaimet.

Jaan paljon sisältöä Ilon voiman -somesivuilla ♡ Instagram ja Facebook Ilon voima.

Kirjoittanut
Lisää kirjoittajalta Ilon voima

Paljon paljastava aikamme

Tämä aika on intensiivistä, varsinkin, jos ohjautuu somessa ja mediassa vallitsevaan kahtiajaon...
Lue lisää

2 Kommenttia

  • Loistavia oivalluksia itsetuntemuksen merkityksestä! Tunteiden kohtaaminen ja läpi meneminen on yksi hienoimmista tavoista kasvaa ja tutustua itseensä. Miten neuvoisit ihmistä, jonka tunteet vie aina niin nopeasti mennessään, että ei ehdi ajatella järkevästi?

    • Heippa! Pahottelut vähän kesti, nää kommentit menee helposti ohi täällä blogin puolella. Jo se, että tiedostat tuon piirteen itessäsi on sulle valtavan arvokas asia ja merkki siitä, että oikeastaan oot jo siinä pisteessä, että voit tehdä asialle jotakin. Voit yrittää nähdä tunteet aaltoina, jotka huuhtovat sun yli mutta eivät ole sinä. Tunteet ovat jotakin jota saat/sun pitää kokea, mutta ne eivät ole sun ydintä. Ja noissa hetkissä voi yrittää opetella kiinnittämään huomiota siihen, mitä siinä hetkessä tapahtuu. Eli tiedostat sen, että nyt on tunnekuohu meneillään, millainen se on, mistä se tulee, mitä voin tehdä, jotta annan sen tulla ja koen sen, mutta en samaistu siihen. Kaikki syvät toimintamallit ovat isoja asioita ja ottavat paljon aikaa muuttaa. Mutta tärkein on tuo että tiedostaa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.