Onko olemassa toksista positiivisuutta

Olen viime aikoina nähnyt käytettävän paljon termiä toksinen positiivisuus ja tämä hieman särähtää omaan korvaani, sillä itse näen positiivisen elämäntavan erittäin hyvänä asiana. Ymmärrän kyllä täysin, mitä sillä termillä tarkoitetaan, mutta en usko positiivisuuden kuitenkaan olevan se ydinongelma. Toksisella positiivisuudella tarkoitetaan sitä ajattelutapaa, että mistään ongelmista tai ikävistä tunteista ei saisi puhua tai valittaa vaan pitäisi aina vain ajatella positiivisesti kaikesta. Ajatellaan, että vain hyvät tunteet ja ajatukset ovat sallittuja kuten “good vibes only” lausekin sanoo.

Tuollainen ajattelutapa ei ole kovinkaan pitkälle kantavaa tai kovinkaan realistista. Meillä kaikilla on ajoittain ongelmia ja haasteita elämässämme eikä niiden maton alle lakaiseminen niitä muuksi muuta. Se, että vain koittaisimme aina ajatella positiivisesti ja unohtaa ongelmamme ei varmasti johtaisi hyvään lopputulokseen enkä usko, että sellainen edes onnistuu keneltäkään.

Ihminen on tunteva olento ja tunteiden kirjo on meillä kaikilla hyvin laaja ja jatkuvasti vaihtuva. Mikään tunne ei ole ikuinen vaan tunteet tulevat ja seuraavassa hetkessä ne menevät. Sen vuoksi se ei ole mahdollista, että tuntisi aina vain hyviä tunteita ja olisi aina vain positiivinen. Jos joku väittää, että aina olisi hyvällä tuulella ja näkisi aina vain kaikessa hyvää, luultavasti valehtelee. Enimmäkseen itselleen.

Me kaikki tunnemme hyviä ja huonoja tunteita sekä olemme välillä positiivisia ja välillä negatiivisia asioiden suhteen. Vaikka kutsunkin itseäni positiiviseksi ihmiseksi, en tarkoita sillä sitä, ettenkö myös välillä kokisi negatiivisuutta ja näkisi asioita myös ikävässä valossa. Moni asia on todella pielessä tässä maailmassa enkä mitenkään pysty hyväksymään kaikkea. Olen ajoittain jopa masentunut, mutta silti koen olevani positiivinen ihminen.

Koen, että positiivinen elämäntapa on sitä, että tietää ikävien tunteiden/ajatusten menevän ohi ja näkee syyn niiden olemassaoloon. Pystyy käsittelemään nämä tunteet järkevällä tavalla ja näkemään, että vaikeistakin asioista voi olla hyötyä ja niissä usein piileekin kasvun mahdollisuus.

Yleensä annan ikävien tunteideni tulla sellaisenaan ja pyrin hyväksymään ne. Se, että alkaisin vastustamaan näitä tunteita vain pahentaisi oloani. Kuitenkin lähes aina huomaan pian tunteen menneen ohi ja siinä vaiheessa tunnen usein helpotusta ja jopa kiitollisuutta. Yleensä vasta tässä vaiheessa pystyn toimimaan järkevästi ja tekemään sen mitä voin, jotta tilanne olisi helpompi. Olen oppinut, ettei vahvojen negatiivisten tunteiden vallassa kannata toimia, sillä se ei ole kovin rakentavaa. Tämän kaiken olen kuitenkin joutunut opettelemaan kantapään kautta.

En ole aina ollut näin positiivinen ja olen toiminut huonolla tavalla tunteiden vallassa. Jouduin usein ongelmiin ihmissuhteissani, sillä en osannut sanoittaa tunteitani vaan usein toimin passiivis-agressiivisesti enkä nähnyt siinä hetkessä, että olisin tehnyt mitään väärää. Jälkeenpäin aina kadutti, mutta en pystynyt myöntämään muille omia heikkouksiani. Ajauduin usein ikäviin tunnelmiin enkä nähnyt poispääsyä näistä huonoista tunteista. Olin negatiivisuuden kehässä, mistä usein syytin muita ja ympäristöäni.

Kun aloin tiedostamaan ajatuksiani ja tunteitani, aloin opettelemaan erilaista tapaa toimia. Aloin opettelemaan positiivisuutta ja hyväksymistä. Tein tietoisia valintoja päivittäin, että keskityin hyviin asioihin ja koitin nähdä vaikeissa hetkissä hyvät puolet. Aina kun huomasin valittavani jostain, käänsinkin ajatteluni päinvastaiseen. Näinkin asian positiiviset puolet.

Opin sen, että asioilla on aina monia eri puolia. Positiivisuuden treenaaminen on pitkäjänteistä ja aluksi pitää tehdä se jopa hieman liioitellusti, jotta aivot alkavat oppia uusia tapoja nähdä asioita. Mutta aivot todella voivat oppia katsomaan asioita laajemmin, kunhan niitä vain harjoittaa.

Edelleen aina välillä valitan jostain, mutta usein jälkeenpäin huomaan sen olevan aika turhaa. Jos elämässäni on asioita mitkä ovat huonosti, päätän tehdä sen minkä voin niiden muuttamiseksi. Aina asioita ei vain pysty muuttamaan ja silloin yritän hyväksyä ne ja löytää parhaan mahdollisen vaihtoehdon, jotta pystyn elämään asian kanssa. Harvemmin on kuitenkaan niin, että on vain yksi vaihtoehto vaan asioita voi aina katsoa eri kulmista.

Mielestäni on erittäin tärkeää kuitenkin puuttua epäkohtiin ja epäoikeudenmukaisuuteen, mutta senkin voi tehdä positiivisella ja rakentavalla tavalla. Yleensä konfliktitilanteissa toisen kohtaaminen ja ymmärtäminen vaatii omalta mukavuusalueelta poistumista ja nöyrtymistä. Sen näkemistä, ettei voi tietää kaikesta kaikkea tai ettei voi olettaa asioita toisesta vain hänen erilaisten mielipiteiden takia. Itseäni suututtaa esimerkiksi rasistiset ihmiset, mutta tiedän, ettei se muuta heidän mielipidettään, jos vain raivoan omista näkemyksistäni heille.

Uskon, että vain aidolla kohtaamisella ja avoimuudella toista kohtaan, voi saada aikaan positiivista muutosta. Ehkä ihminen jopa alkaa kuuntelemaan, kun hänelle kertoo rauhallisesti omat tunteensa sekä myös rauhassa kuuntelee toista osapuolta. En kuitenkaan tarkoita, että tämä toimisi aina. Jos toinen ei ole valmis kohtaamaan, mitään ei ole tehtävissä. Silti ainakin itselle jää parempi mieli, jos on tehnyt parhaansa ja yrittänyt aidosti kohdata toisen ihmisen. Tässä taidossa ainakin itse tarvitsen vielä paljon opettelua.

Toksisen positiivisuuden ongelma ei mielestäni ole liika positiivisuus vaan tunteiden tukahduttaminen ja niiden arvottaminen. Tunteita ei pitäisi ylipäätään arvottaa hyviksi ja pahoiksi vaan ne pitäisi vain nähdä tunteina. Tunteina, mitkä kuuluvat ihmisyyteen ja tunteina, mitkä tulevat ja menevät. Mielestäni positiivisuus on juuri sitä, että hyväksyy asiat ja tunteet sellaisina kuin ne ovat. Ja sitten koittaa nähdä sen hyvän, mitä kussakin tilanteessa voi nähdä.

Positiivinen asenne auttaa elämässä eteenpäin ja helpottaa oloa, kun on vaikeaa. Ainakin oma kokemukseni on se ja nykyään voin paljon paremmin kuin aiemmin. Osaan hieman helpommin suhtautua vaikeisiin asioihin ja on helpompaa kohdata omia vaikeita tunteita. Silti tässä asiassa ei varmaan koskaan voi tulla valmiiksi ja se onkin jatkuvaa harjoittelua. Positiivinen asenne on valinta, mikä pitää valita aina uudestaan ja uudestaan. Ja se jos mikä kannattaa.

Lisää kirjoittajalta Kaikki värini/Saana Repo

Terveys omiin käsiin

Ajattelin nyt kirjoittaa vähän siitä, että missä kohtaa kannattaa miettiä kuunteleeko lääkäriä...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.