Kehon ja mielen yhteys – luonnollisen tilaan palaaminen

Kehon ja mielen yhteys – luonnolliseen tilaan palaaminen

Havahtumisen hetkiä

Nyt joulun pyhät ovat jo ohi, katse suuntautuu jo kohti arkea ja tulevaa. Joulu on aina ollut yksi lempi juhlistani, ja olen halunnut panostaa sen valmisteluihin. Tänä vuonna joulu kuitenkin hiipi kuin varkain, niin moni muu asia vei huomiota ja piti otteessaan viime hetkiin saakka.

Valmisteluiden vaatimuslista oli pitkä ja aikaa vain muutama päivä. Mielessä tekemättömiät työt, kauppareissut pahimpien ruuhkien keskellä ja samanaikaisesti kaipuu vetäytyä, rauhoittua ja olla vain läsnä läheisten kanssa. Kehossa tämä näkyi kireytenä, hartioiden jännityksenä ja sisäisenä levottomuutena. Mieli vaati ja patisti, keho viesti kuormituksesta.

Juuri siinä hetkessä jälleen kerran oivalsin jotakin kehon ja mielen suhteen merkityksestä elämälle. Kun pysähdyin huomaamaan oloani, näin myös, kuinka mieleni luomat vaatimukset olivat vieneet minut pois kehon luonnollisesta tilasta. Pysähdyin, hengitin syvään ja rauhallisesti ja suuntasin huomioni kehoon. Mitä tunsin, mikä pyrki esille?

Pysähtymisen voima – paluu luonnolliseen tasapainoon

Tämä pieni pysähtyminen mahdollisti palautumisen luonnolliseen tilaan. Tilaan, jossa mitään ei tarvitse pakottaa, vaan voi kohdata sen, mikä jo on. Hengityksen virtaamista seuraamalla ja sen vaikutuksia kehossa aistimalla tulin tietoiseksi sisäisestä todellisuudestani, siitä, joka on alati läsnä kiireen ja vaatimustenkin alla. Kehon kautta mieli alkoi rauhoittua.

Keho ja mieli ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Kun mieli kuormittuu, keho kiristyy. Kun keho pääsee rentoutumaan, hengitys syvenee ja mielikin voi laskeutua. Läsnäolon tilassa voin tiedostaa sen, mikä on nyt: ajatukset, tunteet, kireydet ja tuntemukset, ilman tarvetta muuttaa tai korjata mitään.

Kun vastustus hellittää, elämä avautuu

Hyväksymällä sen, mitä juuri nyt ilmenee, syntyy tilaa ja avaruutta. Se, mikä hetki sitten tuntui rasittavalta, voi näyttäytyä uudessa valossa. Paluu kehon kokemukseen on samalla paluu itseemme, luonnolliseen olemisen tilaan, jossa rauha ei ole vain ulkoinen olosuhde vaan sisäinen kokemus. Voin jopa huomata kaiken sen hyvän, myös mahdollisuuksia löytää jotain uutta ja kaiken sen elämän rikkauden ja kauneuden, mikä tilanteeseen voi sisältyä.

Tässä valossa kaikki voikin tuntua jo erilaiselta, ei enää raskaalta, vaan jopa innostavalta, joka saa liikkeelle ja asioita tapahtumaan, mutta omalla painollaan ja hyvällä energialla. Keho mieli yhteydessä luonnolliset voimavarat palautuvat, alamme nähdä selkeämmin ja osaamme tehdä sen, mikä on tarpeellista.

Se ihme, mikä elää meissä

Joulun sanoma rauhasta muistuttaa tästä myös arjen keskellä: rauha ja selkeys eivät synny ponnistelemalla, vaan pysähtymällä kuuntelemaan kehoa ja antamalla mielen laskeutua levolliseen tilaansa. Näin voin olla sovussa kaiken sen kanssa, mitä on, ja se on riittävää.

Avartumisen hetki on kuin joulun lapsi, suuri ihme, puhdas, aito, viaton ja vilpitön. Ja mikä parasta, se on aina minussa ja sinussa mahdollisuutena tulla esille ja avautua elämälle.

Tämän joulun tarinan tahtoisin kuljettaa mukanani vuoden jokaisena päivänä, varsinkin niihin hetkiin, kun tunnen epämääräistä epämukavuutta, levottomuutta, kireyttä tai muita ikäviä tunteita ja hermostoni käy ylikierroksilla tai olo tuntuu muuten uuvahtaneelta.

Pieni pysähtymisen harjoitus – paluu kehon viisauteen

Tätä pientä läsnäolon harjoitusta voi kokeilla missä tahansa, keskellä arkea tai illan päätteeksi kotona.

Ojenna selkärankasi, ota ryhdikäs mutta samalla rento asento.

Sulje silmät tai suuntaa katse ala viistoon pehmentäen sitä hieman.
Suuntaa huomiosi hengitykseen – ei tarvitse muuttaa sitä, vain huomata sen luonnollinen virtaus.
Aisti ja tunne, miten hengitys liikuttaa kehoa: rintakehää, vatsaa, kylkiä.

Laajenna sitten huomio koko kehoon.
Mitä tuntemuksia on juuri nyt läsnä? Kireyttä, lämpöä, rauhaa, levottomuutta?
Anna kaiken olla sellaisena kuin se on, ilman arvostelua tai tarvetta muuttaa mitään.

Huomaa, miten jo tietoisuus kehosta luo tilaa.
Mieli saa levätä hetken kehon kannattelemana.
Tässä hetkessä ei ole mitään saavutettavaa, ei tarvitse päästä minnekään – olemme perillä.