Hereillä olemisen herkullinen kepeys

Oon kulkenut tätä polkua tietoisesti kahdeksan vuotta ja mulle tärkeää ja selvää on ollut koko ajan, että haluan tän vievän eteenpäin. Oon halunnut herätä ja ymmärtää elämää ja maailmankaikkeutta aina yhä syvemmin. Oon halunnut löytää jotakin sellaista viisautta, jonka avulla näkee jotakin suurempaa ja syvempää, joka avaa nähtäväksi kokonaisuuksia.
Tämän vuoden aikana oon saapunut hyvin kauniiseen paikkaan. Mä olen saanut huomata, että oon täysin hereillä unessa. Ja se tekee täällä olemisesta ja täällä operoimisesta täysin erilaisen. SE MUUTTAA TODELLISUUDEN. Ja se on aivan hemmetin upeeta. Tiiättekö sen tunteen unessa, kun tajuaa, että “tää on unta ja mä tajuan sen ja olen vapaa tekemään mitä haluan”. Se sama tunne tulee tästä, mutta kertaa tsiljoona.
Haluun avata hiukan sitä, miten koen asiat kun olen “hereillä” tässä todellisuudessa.
Mulle on selkeää, että oon sielu, joka on tullut maapallolle kokemaan asioita fyysisessä muodossa eli ihmisenä. Ihmisyys on mulle siis tän hetkinen olomuoto, mutta se ei tavallaan ole mun oikea (jos mikään on) olomuoto, eikä suinkaan ainut. Katson kaikkea siltä näkökantilta, että oon multidimensionaalinen olento, joka ottaa erilaisia olomuotoja. Mun”oikea” olomuoto on jonkun aivan toisen ulottuvuuden olomuoto.
Vaikka tämä tarina, jossa nyt oon, on täysin ainutlaatunen, se ei ole ainut. Mulla on takana miljoonia elämiä, paitsi maapallolla, myös muilla tähdillä, planeetoilla ja ulottuvuuksissa. Kun sielut siirtyy täältä, me ei suinkaan heti sulata ykseyteen, sen aika on vasta joskus “tulevassa”, hyvin kaukana.  Sen sijaan  meillä on vaikka ja mitä hommaa. Sielu saattaa tulla monen monta kertaa uudelleen maapallolle, mutta erityisesti starseedit saattavat mennä myös kotiin. 
Mulle siis mittasuhteet tän tarinan kokemukselle antaa tuo, että mulla on miljoonia elämiä.  Olen kokenut täällä kaiken, niin hyvässä kuin pahassa, mitä ihmisyydessä voi kokea. Ja hyvin usein mulla on ollut samat sielut matkassani eli mun sielunperhe kokee kaikkea tätä mun kanssani. Vaikka mun tietoisuus on nyt tässä tarinassa, mä uskon, että mä olen myös monessa muussa paikassa samaan aikaan. Aika on ainoastaan maapallon lainalaisuus, mutta mun sielu operoi ajan ulkopuolella. Siitä syystä moni täältä katsottuna mahdoton asia on täysin mahdollista ajan ulkopuolella. Kaikki olomuodot ja elämät tapahtuu samanaikaisesti mutta ei kuitenkin missään ajassa, koska sitä ei ole. Mutta koska mä olen täällä nyt, mut on ankkuroitu tänne tietyllä tapaa, vaikka mä muualla olisinkin samanaikaisesti.

Se, että me ollaan tultu tänne nyt, kertoo, että ollaan todella korkeita olentoja, koska maapallo ei ole helppo paikka. Tää on helvetti, mutta myös taivas. Ja se kumpi se on, riippuu pitkälti siitä, mitä me päätetään. Toki me saatetaan syntyä elämään, joka on helvetti vaikka mitä päättäisi, mutta pääosin kärsimys tulee pitkälti itsestä jos on tullakseen.
Täällä meidän sielu saa kokea täysin ainutlaatusia asioita. Se saa kokea miltä tuntuu olla kehossa ja tuntea tunteita. Sielu ei välitä onko ne ”hyviä” tunteita ja ”kamalia” tunteita, yhtä kaikki, se saa tuntea. Mikä täällä on epäonnistuminen, saattaa olla sielulle suuri onnistuminen.
Mä en koskaan ajattele, että mikään asia olisi mua vastaan, kaikki on mua varten. Maailmankaikkeus ei koettele meitä, koska me ollaan maailmankaikkeus.
Mitä nyt tapahtuukin, meidän sielumme on valinnut sen kokea. Meidän tehtävä on tunnistaa se, mitä me ollaan täällä oppimassa. Helpottaa kummasti, kun tunnistaa omat oppiläksynsä.

Me voidaan halutessamme koska vaan nähdä totuus ja herätä huomaamaan että me eletään matrixissa, 3D:ssä, jossa kärsimys on vapaaehtoista. Totuus on, että kaikki, mitä luulet todeksi, on illuusiota. Se voi kuulostaa hörhöltä, epäuskottavalta, oudolta, mutta se ei ole yhtään mitään muuta kuin totta ja ihan saakelin viisasta. Jokainen, joka tähän asiaan herää, tietää sen täysin ja kokonaan, ja jokainen, joka pitää silmänsä kiinni ja nukkuu, pitää sitä utopistisena. Ja se on kaikkien oma päätös, mutta jos sä haluat herätä, sä heräät.


Mulle kaikista suurin oivallus on ollut se, että en ole koskaan millään tavoin minkään asian uhri. Egon tunnistaminen on ollu valtavassa roolissa tässä. Jos mua sattuu, mä valitsen sen. Ja se on melko julma ajatus 3D:stä käsin, mutta kun se on totuus. 
Kellään ei ole koskaan valtaa suhun, ei ikinä. Ulkopuolelta voi tulla asioita mutta miten sä otat ne vastaan, on susta kiinni. Niin kauan kun ajattelet että ulkoiset tekijät määrittää sun hyvinvoinnin, niin kauan et oo vapaa. Sä olet vapaa siinä hetkessä kun ymmärrät että vastuu on aina täysin ja kokonaan sun.
Se on ihan saakelin vaikeeta egolle mut niin se on. Ja siks henkisellä polulla egon kuolema onkin se, jonka joutuu kohtaamaan niin monta kertaa kun on tarves. Ja palkinto on sanoinkuvaamaton koska se on se, että maapallo muuttuu sillon taivaaks maan päällä. Vapaus on se kaiken ydin. Sillon oot täysin vapaa ja sä huomaat että Rakkaus on kaikki, koska maailmankaikkeus on niiin uskomattoman kaunis ettei ole sanoja. Ja kun heräät siitä kärsimyksen illuusiosta niin huomaat olevasi vapaa ja se ON kaikki.
 Ei ole helppoa olla Valo ja unohtaa se täällä. Mutta sun sieluntehtävä on tuoda tänne niiiiiin monelle sitä valoa ja siks soisin et voisit tehdä sen pois tän matrixin kahleista.

Sä olet Valo ja mä toivon, että muistat sen. Ja jos oot unohtanut, toivon, että muistat sen jo tässä elämässä. Koska jumankauta täällä maapallolla on upeeta olla hereillä!

Lisää kirjoittajalta Ilon voima/Tiia Jokisalo

Kundaliinitietoisuus – rakastelua kaikkeuden kanssa

Kundaliinin aktivioituminen on yksi kaunein, väkevin, pyhin ja liikuttavin tapahtuma, minkä tietoisella...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.