Haavoilla, silti paranemassa

Niin se vaan on, ei pakottaen mitään tuu.

Useampi tekstinraakile yritti tänään saada jatkoa. Useampi uusi teksti koitti syntyä. Yritykseksi ja koitokseksi jäi.

Sit tää runo vaan tuli, löysi sanat vähän aikaa sitten maalaamalleni työlle.

Niin se vaan on, antauduttava prosessille.

 

Haavoilla,

silti paranemassa.

Sitä minä olen.

 

Hoivaan hellästi haavojani,

silittelen ja sallin kokonaisuuttani,

tunnen kaikki tunteeni.

 

Halaan, hyväksyn, rakastan.

Annan aikaa, anteeksi, armahdan.

 

Kun uskallan luottaa,

kun saan kokemusta

luottamuksesta ja turvasta.

 

Kun en itse enää hylkää itseäni,

silloin en ole yksin.

Koskaan.

Minulla on minut.

 

Healing in process

Samankaltaisia ​​artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.